Viimeisen viikon kuulumiset ja kotiinpaluu

Viimeinen viikko vierähti päiväpiirissä ja tynkävuorossa.
Uusia kohteita on tullut listoillemme ja uteliaana yllätyksenä eräästä niistä saimmekin tiistaipäivänä kaksi hälytystä. Kohde meren rannalla, sivistyneellä asuinaluella, jossa uuden kartanon rakennustyöt ovat käynnissä. Matkalla saimme keskukselta uuden soiton, jossa he peruivat hälytyksen syystä, että omistajat olivat itse paikalla. Jatkoimme kierroksiamme ja muutamaa tuntia myöhemmin saimme hälytyksen samaan kohteeseen. Paikalle saapuessamme totesimme porttien olevan auki, iso 4veto parkkeerattuna keskelle pihaa ja mieshahmo rakennuksen toisessa kerroksessa, kaikki muu näytti olevan silmätuntuisesti kohdallaan. Kerroimme saaneemme kohteesta hälytyksen ja pyysimme henkilöä kertomaan, kuka hän on. ( tunnistin kyllä miehen edellisviikosta rakennustyömaan johtajaksi). Vaivautuneena hän arvasi aiheuttaneensa hälytyksen ja pahoitteli asiaa, kertoen ettei hänen kännykkänsä sulkenut hälytystä ja kameroita pois päältä.
Turhia hälytyksiä tulee usein, syystä, että henkilöt, joilla on lupa alueille ym. he eivät joko ilmoita hälytyskeskukselle tai eivät osaa kytkeä laitteita itse pois päältä, kännykällään tai manuaalisesti.
Puistoalueen vartiointiin saimme myös enemmän elämää, sillä pieni filmiryhmä aloitti kuvaukset historiallisen rakennuksen kupeessa. Voi sitä taiteilijaelämää! Työkaverit kertoivatkin nauttivansa tästä People Watching. Työt tuntuivat jo niin ' omilta' ja kaikki kävi rutiinilla ja haikeutta tuntuvasti ilmassa. Työkaverit kävivät pitkin viikkoa hyvästelemässä ja vannottivat minun olemaan yhteydessä.
Viimeinen viikko kului aivan liian nopeasti. Keskiviikkona tuli pyyntö käydä toimistolla hakemaan paperinippu Hyrialle. Lisää kädenpuristuksia ja naurua sekä työpaikkatarjous. Kai ne hommat sitten nappiin meni !

Nyt täällä koti-Suomessa tätä päivittelemässä ja tämä uskomattoman hieno työkokemus takanapäin ja arkinen aherrus edessä. Iso kiitos Hyrialle ja Mikolle ja Ilonalle tästä mahdollisuudesta ja kaikille, jotka näitä päivityksiä ovat vilkaisseet.



Irlantilaisuutta parhaimmillaan ja ikävä kyllä, maistuu hyvälle.

Raksalla

Alkuviikon päivät vierähtivät rakennustyömaalla, yllätyksekseni jouduinkin hoitamaan hommat yksikseni. Mark myös viestitteli viimeisiä ohjeita ja sanoi olevansa puhelimen ääressä, jos tarvitsen jotain apua.
Hyvissä ajoin paikalla, listojen tarkastus, radiopuhelimet päälle ym. aamun varmistukset ja valmiina ottamaan ensimmäiset työmaalle tulijat vastaan. Kiirettä piti ja jono lakkaamaton, myös tavarantoimittajat saapuivat rekkoineen. Aamun ensimmäiset tunnit ovat vilkkaimmat, työntekijät ja esimiehet ja muu päällystö saapuu klo 7-9 välillä. Onneksi olen tällä rakennustyömaalla ollut jo muutamia kertoja ja suurimman osan hommista muistin ulkoa.
Silmiini osui lähistöllä oleva roskalavan tyhjääjä, mies paineli työmaalla ilman kypärää ja suojaliiviä. Radiopuhelimella soitto toimistolle, näin ikkunastani virkailijan kiiruhtavan kuljettajan luo, joka kiipesi kuorma-autonsa hyttiin hakemaan asianmukaiset varusteet. Myöhemmin juttelin Health and Safety Officer'in kanssa kyseisestä asiasta ja hän kertoi heti laittaneensa sähköpostia kyseessä olevalle firmalle pyytäen heitä muistuttamaan kuljettajiaan asioiden tärkeydestä. Hän kertoi joutuvansa postittamaan päivittäin samoista asioista.
Vierailijoita myös saapuu taksilla paikalle, maanmittaushenkilöstöä ym. Heidät merkitään eri listoille, taksin rekisterinumeroa myöten. Kaikilta tavarantoimittajilta merkitsemme myös rekisteritunnuksen papereihin. Sekaan tietenkin ajaa työmaan isoja pomoja, joille se nimikirjoitus on vaikea asia, kuten jo aikaisemmassa postauksessa mainitsinkin. Mark oli aikaisemmin viestittänyt tärkeimmät ihmiset ja millaisilla autoilla he ajavat, eli osasin ennakoida tulevaa.
Päivän mittaan luvut vaihtelevat, jotkut poistuvat paikalta, toiset tulevat myöhemmin. Pakko olla koko ajan tietoinen, kuinka monta ihmistä on rakennustyömaalla.
Päivät rakennustyömaalla kuluvat todella nopeasti, jopa liikaakin tekemistä yhdelle ihmiselle. Ensimmäisen päivän jälkeen kertasin mielessäni, tuliko varmasti kaikki tehtyä. Ei ainakaan kukaan valittanut, oma esimieheni soitti pari kertaa nopean puhelun kysyäkseen, kuinka pärjään.
Parin päivän jälkeen jalat olivat puupökkelöinä, pää numeroita täysi, olisin varmaan unissanikin vastannut kuinka monta kattotyöntekijää ja maalaria tai putkimiestä on paikalla, puhumattakaan maansiirtokoneiden miehistöstä.
Loppuviikosta olikin päiväpiiriä ankarassa sateessa ja koleudessa. Hommat menevät todella rutiinilla jo tässä vaiheessa ja tuntuu, ettei edes uutta raportoitavaa löydy.
Viimeinen viikko alkamassa päiväpiirin merkeissä, haikeana tässä jo mietiskelen, miten upea kokemus tämä on ollutkaan ja olisi helposti toiset pari kuukautta menneet.

Vesisadetta ja vapaapäiviä

Pitkän viikonloppuvapaan ja uusiutuneen flunssan jälkeen siirrynkin pariksi päivää rakennustyömaakohteeseen huomisesta alkaen. Tarkoituksena oli ensin olla päiväpiirissä, mutta sitkeän flunssataudin siirtyessä työntekijästä toiseen työvuorot-ja paikat vaihtuvat nopeassa tahdissa. Pääasia, että kaikki vuorot saadaan täytettyä. Porukka on onneksi joustavaa ja kaikki ymmärtävät tilanteen.
Vapaapäivät kuluivat armottomassa vesisateessa, kirjoja lukien ja tv tarjontahan on suorastaan nautinnollista. Yllätyksenä sateen loppuminen viime yöna ja aamulla ulkoilemaan. Erittäin happirikas ilmanala, saa vähemmälläkin juoksemisella hien pintaan.

Harmaasta säästä huolimatta pari kuvaa ulkoilureitin varrelta.

                               

Sadetta ja yövuoroa

Viikonlopun vapaat menivät kylmässä tuulessa ja sateessa, hetkittäin auringon esiin pilkahtaessa.
Mennyt pääsiäinen oli irlantilaisille varsin merkittävä, maassa juhlistettiin pääsiäiskapinaa vuodelta 1916, joka edesauttoi Irlannin itsenäistymisen tiellä.

https://fi.wikipedia.org/wiki/P%C3%A4%C3%A4si%C3%A4iskapina

https://fi.wikipedia.org/wiki/Irlanti

Itselleni maaseutukierros oli kuitenkin leppoisa sateesta huolimatta, harmillista ettei ollut otollinen kuvien ottamiseen. Ohessa kuitenkin netistä otettu kuva, Cabra Castle, Kingscourt, Co Cavan.




Dun na Ri Forest Park, kaunis puistoalue ulkoilemiseen. Olin varautunut sateeseen ja kylmään kunnon vaelluskengillä ja vaatetuksella, hyvin pysyin kuivana ja lämpimänä.





Maanantai oli pankkipyhä, mutta osat meistä kuitenkin töissä, lyhyempi työviikko jälleen kerran.
Työkaverina Dave, jo päivävuoroista tuttu kaveri.
Tapasimme toimistolla ja ajoneuvotarkastuksen jälkeen lähdimme matkaan. Moottoritiellä pääsiäisen paluuliikenne ajoittain aika voimakas, perille ensimmäiseen kohteeseen saavuimme kuitenkin ajoissa, jossa tapasimme päiväpiiriläiset. Allekirjoitukset, kuulumiset ja avaimet vaihtuivat lennossa. Pientä ilkivaltaa ollut puistokohteessa, jota lähdimmekin ensimmäisenä tarkastamaan. Ryhmä nuorisoa pussikaljoineen paikalla, muuten rauhallista. Annoimme roskapussin autosta nuorisolle ja pyysimme heitä olemaan kiltisti ja siivoamaan jälkensä. Partioimme aluetta pimeän tuloon asti ja nuorisokin oli jo lähtenyt ja todellakin, ei ollut tölkin tölkkiä näkyvissä. Hyvä näin.
Siirryimme tarkastamaan rakennustyömaita, portit, lukot, esittelytalot, aika vierähtää nopeasti. Suurimmat rakennustyömaat ovat pääsiäisen jälkeen suljettuja koko viikon, Builders Holidays, kuten he täällä sitä kutsuvat. Tästä syystä huomiomme kiinnittyy erityisesti yövuoroissa näihin kohteisiin.
Käymme välillä auttamassa rautatieasemien kiinnilaittamisessa, aamullahan sitten hommiimme kuuluu avata ne.
Kolme yövuoroa kuluvat samoissa merkeissä, muutama hälytys rakennustyömailta. Kovasta tuulesta johtuen magneettikoskettimet ikkunoissa erkaantuvat ja aiheuttavat hälytyksen. Merkitsemme ikkunat tarkoin ja raportoimme asioista. Merkitsemme myös päivävuorolaisille kyseiset ikkunat, osaavat jo sitten ennakoida paikalle mentäessä. Kyseiset ikkunat tullaan korjaamaan ensi viikolla, kunhan työmiehet palailevat lomiltaan. Joissain kohteissa näyttää siltä, että koskettimia asennettaessa on kiirehditty liikaa, pienikin kopautus saa aikaan hälytyksen. Dave testaa muutamia ja päästelee ärräpäitä.
Viime yönä vastassa oli rikkoontunut ovenlasi ja rikkinäinen lukko. Lukkomies ja lasinkorjaaja paikalle ja raportointi asiasta. Muutoin yövuorot menivät todellakin nopeasti, paljon tekemistä ja paikasta toiseen liikkumista. Elämä tuntuu palaavan normaaliksi pitkien pyhien jälkeen. Koululaiset lomailevat vielä tämän viikon ennen palaamistaan opinahjoon. Ehkä pientä tekemisen puutetta havaittavissa nuorison keskuudessa pitkän loman ansiosta, ryhmiä liikkuu puistoissa ja asemilla. Dave mainitsee omien lastensa olevan jo enemmän kuin valmiita takaisin kouluun ja kertoo kuinka kotona liika riitely aina merkkinä lasten turhautumisesta.
Mukavat yövuorot ja nyt sinnittelen vielä muutaman tunnin ennen peiton alle siirtymistä ja saankin sitten käännettyä itseni päivärytmiin.

Hommat menevät jo rutiinilla, oppimisjakson alussa tuntui asioita olevan aivan liikaa ja muistilehtiö täynnä koodeja. Ilokseni huomannut muistavani melkein kaikki ulkomuistista. Alun pienoinen jännitys tietenkin lisää ajattelua, että miten tästä selviää. Pienoinen ikävän tunne jo nyt rinnassa,vaivaiset pari viikkoa enää jäljellä !

Iltavuoroa ja pääsiäisvapaita

Lauantaiaamun herääminen sateeseen ja jo yöllä alkaneeseen voimakkaaseen tuuleen. Kauniina pysytelllyt mennyt viikko vaihtuu pienoiseen myrskyyn.
Viimeiset kolme iltaa siis tynkävuoroa, aloitus klo 17 ja lopetus yöllä klo 01. Toimimme vuorotellen kuljettajina ja reitit osaa jo suurinpiirtein ulkomuistista. Keskiviikkoiltana jälleen uusi kasvo työkaverina, ilta kului leppoisasti paikasta toiseen liikkuen ja jutellen niitä näitä. Rautatieasemien sulkemisia, puolivalmiiden kiinteistöjen tarkastuksia jne.
Torstaina työkaverina Bart, jo yövuoroista tuttu kaveri. Vuoromme lopussa törmäsimme rikkinäiseen ikkunaan tyhjillään olevassa liikehuoneistossa. Tutkimme ensin ulkopuolelta, mitään ei ollut havaittavissa ja sisääpuolella ei ollut ketään. Soitto kiinteistöhuollon päivystykseen ja odotimme paikalla, kunnes kaveri saapui kovalevyineen paikalle. Meidän tehtävämme oli siinä, raportointi asiasta ja kirjasimme alas myös kiinteistöhuollon kaverin tiedot.
Eilisilta, pitkäperjantai menikin hiljaisesti. Kaupunki jälleen puolityhjillään pankkipyhien ansiosta ja koululaisten ollessa pitkällä lomalla. Pari lukitsematonta ovea osui tiellemme ja paikkojen tarkastus.
Yön liikenne kotimatkalla hyvin hiljaista, muutamaa raskaan kaluston rekkaa lukuunottamatta. Tuntuu, kuin kaikki olisi pysähdyksissä juhlapyhinä.

Itse hyppäämässä sateesta huolimatta autoon ja vapaapäivien viettoon. Ensi viikolla tiedossa yövuoroa. Aika tuntuu liukuvan käsistä, eilen olikin jo tullut huhtikuun työvuorolistaa kotimaan päästä...

Vapaapäivillä

Nopeastihan nuo vapaat jälleen kuluivat, loppuviikko meneekin iltavuorossa ja muutaman lisätunnin tehneenä tiedossa pääsiäisvapaita ja suunnitteilla pienimuotoinen reissu County Cavanin alueelle tulevana lauantaina.
Alkuviikon vapaat kuluivat ulkoillessa ja lupauduinkin jeesimään sitten eilisen päivän aikana majapaikan rouvaa puutarhahommissa.
Kompostina toiminut pellon reuna piti sisällään ensiluokkaista aineistoa pensaiden ja puiden juurille. Ruohonleikkauksen jämät ja puiden lehdet ym olivat maatuneet vuosien varrella ja komposti tiettävästi ravinnepitoista, näin rouva kertoi. Viileähkö sää oli enemmän kuin mukava kottareita työnnellessä.
Pellon reunalle ilmestyi hyvin pian perheen kanalasta nuori kukkopoika, joka harjoitteli kiekumistaan. Aika säälittävän kuuloista, verrattuna toisen, jo aikuisen kukon upeaan kiekumiseen. Kukkopoika tepasteli matoja etsien ja saikin niitä useamman, tarkkanäköinen kaveri.
Naapurin maatilan isäntä kävi kuulumisia vaihtamassa koiriensa kera.
Maaseudun rauha välillä aivan taivaallista.

                                                   

                             

    
                         


                                                 


Lupa saatu naapurilta kuvan lataamiseen.

Flunssaa ja päiväpiiriä

Viime viikon maanantaisen päivävuoroni jälkeen tiistaina käväisin normaalin kuukausittaisen kiropraktikkosessioni läheisessä kaupungissa ja ihmettelin keskiviikkona, miten erilaiselta oloni tuntuu verrattuna Suomessa jo vuosia käyttäneen kiropraktikkoni hoidon jälkeen. Keskiviikkona olin päiväpiirissä ja olotila ei helpottunut ja illalla olinkin sitten otsalohkoani myöten kunnon flunssassa.
Soitto töihin ja sovin soittavani perjantaina, kykenenkö ottamaan viikonlopun työvuorot vastaan. Muutamia poikien työvuorojen vaihtoja flunssani aiheutti. Pari päivää peiton alla kuumaa juoden ja elämä voitti jälleen kerran.
Torstaina Irlannissa vietettiin Saint Patrickin päivää, yleinen vapaapäivä suurimmalle osalle kansaa, hauskanpitoa ja kulkueita joka kylässä ja kaupungissa. Suurin osa paraateista ja juhlinnoista järjestetään vapaaehtoisten voimin. Suurin osa väestöstä oli kuitenkin myös perjantain vapaalla, pitkän viikonlopun verran.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Pyh%C3%A4_Patrick

http://www.worldwidecelebrations.com/how-they-celebrate-st-patricks-day-in-ireland/

Lauantain ja sunnuntain olinkin sitten päiväpiirissä jo tutuksi käyneen työkaverin, Jasonin kanssa. Hain auton toimistolta ja tapasin työkaverini vasta ensimmäisessä kohteessa Pohjois- Dublinissa, hänelle oli helpompaa ajaa omalla autollaan sinne, kuin tulla toimiston kautta. Liikenne hyvin hiljaista koko viikonlopun ajan, monet perheelliset lähtivät muutamaksi päiväksi lomailemaan ja esim. koulujen loma-ajat ja pankkipyhät huomaa hyvin selvästi Dublinin liikenteessä.
Päästämme yövuorolaiset nukkumaan ja tarvittavat paperit allekirjoituksineen ja avaimet vaihtuvat meille päivävuoroon. Yövuorolaisilla ollut hiljainen yö, yksi hälytys rakennustyömaalta ja siinä kaikki. Pojat olivat kiertäneet asemia tiuhaan tahtiin illan aikana, pitkäksi venyneitä ja väsähtäneitä juhlijoita kuuleman mukaan muutamia.
Käymme tarkistamassa kohteen toisensa jälkeen, Jason tiesi paikat, mitä kannattaa tutkia tarkemmin, syynä siis pitkän viikonlopun juhlistaminen ja myös todennäköinen ilkivalta. Parkkihallissa näemme uutta graffitia sisäänajoväylän seinustalla. Jason käy edellisten päivien muistutuksia läpi ja huomaakin jo torstailta merkinnän päiväpiiriläisiltä asiasta. Aamun tunnit kuitenkin rauhallisia.
Ajamme tutulle puistoalueelle ja teemme kierrokset, käymme myös rakennuksessa sisällä varmistamassa kaiken olevan kohdallaan ja jäämme ulos patrolliin. Aurinkoinen, mutta hieman tuulinen sää tuo alueelle koiranulkoiluttajia ja muita lenkkeilijöitä.
Lauantaisin suljemme pienemmän parkkihallin jo klo 14 ja siispä sinne seuraavaksi. Paikalliset parkkeeraajat tietävät hyvin aikataulut ja saavumme paikalle jo kellon mentyä reilusti yli 14 ja halli onkin jo tyhjillään. Lähdemme Jasonin kanssa eri puolille hallia tarkistamaan tilat ja hissit ja sulkemaan ovet. Ajan auton ylös kadulle ja takaisin halliin sulkemaan ulosmenoväylän rullaoven, Jasonin sammuttaessa valoja ja sitten hissillä ylös kadulle ja hissi lukkoon.
Olen ollut sulkemassa kyseistä hallia jo monet kerrat ja pojilla onkin eri tavat käydä halli läpi ja huomaankin Jasonin tavan olevan se kaikista järkevin. Mainitsen hänelle asiasta ja hän kertookin aina kokeilevansa eri tapoja tehdä hommat kohteissa ja valitsevansa sitten sen järkevimmän omasta mielestään. Sanoo myöskin joskus poikkeavansa omista rutiineistaan syystä, etteivät ne jää päälle ja jotain jäisi huomaamatta.
Päivä kuluu nopeasti ja illan ' tynkävuoro ' aloittelee hommia. 17-01 vuoro hakee meiltä avaimet ja kyselee kuulumisia. Testaamme heidän radioyhteyttään, siinä ollut edellisenä päivänä häiriöitä. Laite tuntuu toimivan mainiosti. Pojat lähtevät kierrokselleen ja me lähdemme vielä tarkistaman muutaman kohteen ennen kotiinlähtöä.

Sunnuntai kului samoissa merkeissä, paria rakennustyömailta tullutta hälytystä lukuunottamatta.
Hommat menevät jo rutiinilla ja työkaverit käyneet kunnolla tutuiksi. Yhäti ihailen tätä tiedonkulkua eri vuorojen välillä. Autossa muistutuslehtiö, mihin merkitään lyhyesti tärkeät huomiot ja ok merkintä, että asiasta ilmoitettu eteenpäin. Jokaisen meidän numero on tallennettuna autossa kulkevaan kännykkään ja kirjoittamaton sääntö onkin, että piiriautosta tulevaan puheluun vastataan. Itse katson asian hyvin toimivaksi, jokin pieni asia on saattanut jäädä vaivaamaan tulevaa työvuoroa ja he haluavat asian tuplatarkistaa. Hienosti toimii!

Keväisen kaunista

Perjantai-iltana lähdin yövuoroon, joka kävi jo tutuksi aikaisemmin. Hommat palautuivat hyvin mieleeni ja työkaverina toimi Jason. Minä toimin kuljettana ja olin jo hyvissä ajoin toimistolla laittamassa ajoneuvoamme valmiiksi. Pientä perjantai-illan ruuhkaa moottoritiellä, mutta saavuimme ajoissa tapaamaan päiväpiiriä, jotka luovuttivat tarvitsemamme avaimet ja allekirjoitimme ottavamme vuoron heiltä vastaan. Päivä oli heillä kulunut rauhallisesti, ainoastaan puhjennut rengas, jonka he olivat vaihtaneet. Piiriautoissamme on aina kaksi vararengasta, syystä, että ajamme myös rakennustyömailla ja siellähän sitä tavaraa on vaikka minkälaista joka puolella. Toimistomme vieressä on verstas, missä ajoneuvomme huolletaan ja korjataan tarvittaessa.
Käymme ensimmäiset kohteemme läpi, lukitukset ym kaikki kunnossa. Ylimääräisenä kohteena tämän viikonlopun aikana on myös läheisellä rakennustyömaalla valmistuneet ' näyttelytalot ', jotka ovat yleisölle auki la-su. Siispä suuntaamme seuraavaksi sinne. Tarkistamme ovet ja ikkunat, sekä kyseisen alueen. Huutelen Jasonin paikalle, sillä aita on parista kohtaa taivutettu ja mahduin siitä itsekin läpi. Tuplatarkastamme alueen, jonka havaitsemme tyhjäksi ja kaikki on niin kuin pitääkin ja haemme hätäensiavuksi nippusiteitä autosta ja korjaamme aidan niillä. Pimeässä aita sitten näyttääkin kokonaiselta. Ilmoitamme asiasta eteenpäin ja korjaustoimenpiteet tullaan suorittamaan aamulla alueen työporukan puolesta. Jason epäilee pikkupoikien olleen asialla, rakennustyömaa kun on niin mielenkiintoinen paikka, mutta lapset eivät itse ymmärrä vaaraa, mihin saattavat siellä joutua.
Yö kuluu rauhallisesti, käymme auttamassa iltapiiriä suuremman aseman kiinnilaittamisessa ja vaikka kyseessä perjantai-ilta, kaikkialla rauhallista. Tulemmekin siihen tulokseen, että asuinlähiöt hiljenevät lämpimien kevätsäiden tullessa ja nuoriso suuntaakin aikaa viettämään Dublinin keskustaan.
Aika kuluu huomaamatta ja emme saa yhtäkään hälytystä, vihjailenkin työkaverilleni, onko tyyntä myrskyn edellä. Jatkamme tarkistuksia ja kierroksiamme ja aamupiiri jo soitteleekin olevansa matkalla. Avaimet ja lappuset ja hyvänpäivän toivotukset vaihtuvat ja pian olemmekin kotimatkalla. Kirkas ja kaunis päivä tulossa ja tuntuukin synnilliseltä mennä nukkumaan. Hyvä yövuoro.

Maanantai olikin päiväpiiriä samaisella alueella ja perjantaisen työkaverin kanssa. Suurimman osan päivästä partioimme jo aikaisemmin mainitsemassani puistoalueella historiallisen rakennuskohteen kupeessa. Aurinkoinen, kaunis maanantaipäivä. Kävimme myös rakennuksen sisätiloissa työmaaporukan esimiehen johdolla. Hän kertoi työn edistymisestä ja halusi osoittaa tulevan viikon ' heikot ' kohdat, jotka tarvitsevat erityistä huomioita. Raportoimme asiat tarkasti ja soitimme myös esimiehellemme, joka hoitaa asian eteenpäin meidän kaikkien vartijoiden tietoon ja päivittää kohdeohjeet näiltä osin.

Viikkojen kuluessa olen huomannut itse ottavani enemmän kantaa tiettyihi asioihin ja ilmaisevani mielipiteitäni voimakkaammin. Alussa kuuntelin sujuvasti ja yritin päästä hommiin sisälle ja tietysti tärkeintä, oppia tuntemaan työkavereitani ja heidän tapojaan työskennellä. Ollessani ainoana naispuolisena vartijana täällä, poikien on ehkä ollut vaikeaa tottua tähän. Muutama työkaveri tullut sanomaan, että heidän mielestään olisi hyvä, jos he jatkossakin saisivat naispuolisia vartijoita. Pyysinkin heitä juttelemaan esimiehilleen tästä, ei minulle. Mutta hyvä homma, jos olen antanut hyvää esimerkkiä.

Lisänä pari kuvaa, keväistä sellaista.

Iltapiiriä

No niin, jälleen uusia työkavereita ja uusia kuvioita.
Viimeiset 3 iltaa pienempää piiriä alkaen klo 17 ja loppuen yöllä 01.00.
Moottoritiellä suorastaan tunnelmaa ruuhka-aikana, työmatkaan saa varata 45 min. ehtiäkseen vuoroon, yöllä takaisintullessa kuitenkin tyhjät tiet ja 20 min. ajoaikaa.
Tapaamispaikkana partioauton säilytyspaikka, rautatieaseman kupeessa oleva autotalli. John oli hakenut tallin avaimet päiväpiiriläisiltä ja luovuttaa ne vasta takasin kolme vuoroa tehtyämme. Tallissa seinään upotetussa lukitussa kaapissa on tarvitsemamme avaimet jeeppiin, sekä kohteisiimme. Ajoneuvon tarkistus, vuorolistojen ym. allekirjoitus ja vuoromme voi alkaa.
Autotallin edessä myös puomi tuplalukituksella.
John toimii ensimmäisenä yönä kuljettajana ja minä kirjaan tapahtumia. Pääasiallisesti valvomme lähistöllä sijaitsevia rautatieasemia ja parkkihalleja, myös jo tuttua rakennustyömaata, jossa olin maanantaina. Jokaisessa korttelissa tarkastamme ovet ja ikkunat, suurin osa kauppapaikoista vielä tyhjillään, sillä alue on suhteellisen uusi. Käymme parkkihalleissa kierrokset ja vuorossa rautatieasemat. John kertoo viikolla olevan hiljaisempaa, mutta kertoo myös samalla ettei koskaan voi olla mistään varma ja kaikkeen on varauduttava. Asemilla näkyy töistä palaavia ihmisiä, he parkkeeravat autonsa yleensä rautatieasemille ja loppumatka Dublinin keskustaan taittuu junalla tai ratikalla, bussiyhteydet myös joka asemalta. Yleisesti ottaen kakkialla rauhallista.
Seuraavaksi tarkistamme aluella vielä remontissa olevan hotellin, josta työmiehet-ja naiset ovat poistuneet klo 17. John kertoo  ovien joskus jäävän auki, varsinkin roskakäytävien ovet ja paikalliset tihutyöntekijät tietävät alueen heikot kohdat kuin viisi sormeaan. Ovet olivat hyvin kiinni, mutta yhden varauloskäytävän ovet olivat lukittu ulkoapäin, joten avaamme ne ja suljemme sisältäpäin niinkuin ne kuuluukin. Maininta raporttiin ja John kertookin urakoitsijan suhtautuvan asiaan hyvinkin jyrkästi.
Seuraavaksi tarkistamme rakennustyömaan kaikki portit ja alueen itsessään. Parin lyhyen kadullisen verran on jo valmiita, myytyjä taloja, mutta asukkaat eivät ole vielä muuttaneet sisään, näillä kaduilla tulemme illan aikana pyörimään useasti. John kertoo tunnistavansa lähistöllä jo asuvien autot, mutta kiinnittävänsä huomionsa outoihin autoihin, varsinkin pakettiautoihin. Hän kertoo muutaman kerran törmänneensä viimeisen vuoden aikana murtovarkaisiin, jotka vievät valmiista, tyhjillään olevista taloista jääkaappeja, liesiä, ym. mitkä kuuluvat vakiovarusteisiin. Murtovarkauksissa toimitaan samalla tavalla, kuin meillä Suomessakin, poliisit paikalle, emme mene sisälle sotkemaan jälkiä, ilmoitetaan asiakkaalle ja raportoidaan mahdollisimman tarkasti.
Menemme sulkemaan parkkipaikkoja ja rautatieasemia, suurimpaan kohteeseen saamme yöpartiovartijat mukaamme. Tänä iltana erittäin rauhallista, onhan kyllä kyseessä alkuviikon illat. Rullaovet alas, hissit tarkistettu ja lukitsemme ne, sisäänajoväylille laitamme myös metalliset
' porsaat '. Valot halleista pois ja homma on siinä. Hetken kyselemme yöpartiopojilta heidän kuulumisiaan ja rauhallista myös heidän alueellaan. Pyydämme heitä jäämään alueellemme viideksi minuutksi, jotta voimme käydä hakemassa läheiseltä huoltsikalta kahvit.
Iltamme jatkuu ja ajamme n. tunnin välein kierrokset alueella. Radiokutsut tulevat myös n. tunnin välein. Kaikki kierroksemme raportoidaan tarkasti ja mitä olemme alueella tarkistanut ja nähnyt.
Vuoromme päättyessä ajamme jeepin tallille, vuororaportit allekirjoitetaan, kilometrit kirjataan ja avaimet lukitaan kaappiin. Talli lukkoon ja vuoro on päättynyt.

Kolmen vuoron aikana kaikki lukitukset, portit ja parkkihallit ja asemat kävivät tutuiksi. John raportoi keskiviikkoiltana ja minä toimin kuskina. Vuorot kuluvat tosi nopeasti, sillä tekemistä riitti. Jatkuvaa jeepistä ulos hyppäämistä ja taas ajoa. Tämän iltapiirin tunsin oppivani tähänastisesti nopeimmin, ehkä syystä, että alue oli kooltaan pienempi, emme ota hälytyksiä vastaan, ainoastaan tarvittaessa avustamme toista piiriä ja hommat suhteellisen helppoja, vuorohan on tietysti lyhyempikin.
Kiva tunne, kun parin illan jälkeen työkaverini ja omat askeleet kävivät hyvin yhteen ja nauroimme kyljet kipeänä. Tärkeää, että tulee työkaverin kanssa toimeen, ois aika kauheeta olla monta vuoroo peräkkäin töissä tyypin kanssa, jossain ahtaassa jeepissä ja joka ei puhuisi mitään, opi siinä sitten jotain. Kaikki työkaverit tähän asti ottanut minut hyvin vastaan, tarvitsee kyllä myöntää.
Tänään vielä yöpiiriin ja sitten viikonlopun viettoon.
Jälleen hyvä viikko takana.

Uusi viikko alkamassa

Viikonloppu hujahti ohitse huomaamatta, ruokavarastojen täydennystä ja pyykkäämistä ja ulkoilemista. Lauantaina lupauduin auttamaan majapaikan isäntäperhettä kunnostamaan pihaa ja kärräämään ja levittämään sepeliä. Olimme onnekkaita sään mukaan, pieni vesi-raekuuro koko päivänä ja saimme suurimman osan sepeliä levitettyä. Perheen lapset, punatukkaiset villikot nauttivat kottikärryssä istumisesta, olivat kuulemma sitten illalla nukahtaneet alta aikayksikön ja unta riittänyt kellon ympäri.Sunnuntaina kyllä tiesi tehneensä, käsivarret kankeina ja jalat tönkkönä, mutta eipä se ruumiillinen työ koskaan haitaksi ole.
Maanantaina suuntasin pienemmälle, mutta hyvinkin kiireiselle rakennustyömaalle. Työkaverina toimi Mark, joka on viime kesästä asti toiminut siellä vakituisesti. Pienoinen jännitys aamulla, kuinka paha liikenne moottoritiellä voi olla. Lähdin varaamalla runsaasti aikaa jo syystä, että oltiin pari astetta pakkasen puolella ja tiet osittain liukkaita. Täällä ei ole talvirenkaita ja sen harvan kerran, jos lunta sataa, koko maa on kaaoksessa. Koulut ja jopa työpaikat sulkevat ovensa ja liikenne sekaisin.
Suuntasin pohjois-Dublinin puolelle, kehätietä pohjoiseen ja liikenne oli rauhallista. Lähellä kohdetta kurvailin vielä huoltsikalle hakemaan mukillisen kahvia ja tapasin Mark'in rakennustyömaan portilla.
Parkkeerasimme kulkuneuvomme niille tarkasti osoitettuun paikkaan ja suuntasimme ' portinvartijan' parakkiin. Mark opasti samalla, kun työmiehiä alkoi saapumaan paikalle ja  kirjautumaan sisälle.
Sama rutiini, kuin jo ensimmäisellä viikolla olevassa suuremmassa kohteessa, missä olin muutaman päivän. Mark järjesteli edellisviikon listoja ja minä vastaanotin ihmisiä.
Maalariporukassa olikin uusi työntekijä, jonka nimeä ei ollut listoilla ja häntä ei voida päästää alueelle ilman perehdytystä. Soitto toimistolle asiasta vastaavalle henkilölle joka hoitaa homman ja vasta sen jälkeen luvan voi antaa. Mark kertoo viime viikolla alueelle tehdystä ' ratsauksesta ' urakoitsijan toimesta ja kahden henkilön poistamisesta alueelta kesken päivän. Pojilla ei ollut turvakenkiä, jolloinka työpäivä oli loppunut siihen paikkaan.
Maansiirtokoneet ja kuorma-autot valuvat alueelle tasaisena virtana. Urakoitsijalla on lähistöllä massiivinen hallirakennelma, missä työkoneet ovat lukituksessa öiseen aikaan ja viikonloppuisin. Vartioinnista huolimatta koneet kuulemma ' kävelisivät ' ulos alta aikayksikön, jos ne jätettäisiin työmaalle. Minun hommanani on pysäyttää ulkoa tulevat kuorma-autot ja kirjata tiedot alas, sekä pyytää nähtäväksi työturvallisuuspassi. Yksi kuljettajista kertoo unohtaneensa kortin kotiinsa, joten emme voi päästää häntä alueelle. Pientä kiukkua ilmassa, mutta kuljettajan ei auta  kuin soittaa perheenjäsenelle tuomaan hänen korttinsa. Jos päästäisimme alueelle em. kuljettajan ja ' ratsaus ' olisi käynnissä, me vartijat saisimme enmmän kuin todennäköistä lähteä samoilta jalansijoilta ja kuljettajaa kohtaisi tuhansien eurojen henkilökohtaiset sakot, sekä kuljettajan työnantajaa seuraisi ankara sakkovaatimus.
Suurimman osan päivää olemme siis parakkimme ulkopuolella, sillä liikenne on jatkuvaa. Pidämme vuorotellen kahvitauot ym. ja päivä kuluu huomaamatta. Muutamat ajoneuvot Mark päästää alueelle ilman kirjautumista ja kyseenalaistan häneltä tätä. Mark kertoo heidän olevan itse alueen omistajia, päälliköitä, sekä muuta kermaa. Ilmaisen mielipiteeni asiasta, kuinka nämä päälliköt itse vaativat kaikilta tarvittavat toimenpiteet alueelle tulemisesta ja he itse kieltäytyvät kirjautumasta sisälle. Mark on asiasta samaa mielta ja kertoo asian vain olevan yksi niistä, mihin ei puututa. Päätämmekin kokeilla kepillä jäätä ja tarjoudun koekaniiniksi. Iltapäivän tunteina Mark tunnistaa portista tulevan auton ja kertoo auton kuuluvan yhdelle isoimmista pomoista. Samalla Mark jää parakkiimme oven taakse. Minä seison puomilla ja en todellakaan sitä nosta. Menen miehen ikkunan luo ja kysyn hänen alueelle tulemisesta ja pyydän allekirjoitusta. Mies kertoo nimensä joka ei minulle sano mitään ja kerronkin hänelle olevani uusi vartija ja syystä, etten tunne alueellepyrkijöitä, tehtävänäni on pysäyttää kaikki. Mies hymähtää, allekirjoittaa kuitenkin ja kerron vain tekeväni työtäni ja samalla hän kysyy missä Mark on. Kerron Mark'in olevan paikalla, mutta ei parakilla. Kiitän ja nostan puomin ja kaasujalan painavuuden huomioonottaen, päällikkö ei toiminnastani pitänyt. Poistuessaan päällikkö kuitenkin heilauttaa kättään, ettei kai tuo nyt liikaa itseensä ottanut.
Päivä kuluu todella nopeasti ja tunnen ilokseni homman olevan hanskassa. Mark on täsmällinen kaveri ja kiittelen päivän lopussa ohjaamisestani ja toivottavasti vielä teemme hommia yhdessä. Vaihdamme vielä numeroita, jos sattumóisin olenkin yksin kohteessa ja tarvitsen hänen neuvojaan.
Kotimatkalla mietiskelin, miten kohteissa voi ollakaan yksi sääntö muille ja toinen sääntö toisille ja miten se vajaan minuutin pysähtyminen ja nimen raapustaminen voi olla vaikeaa.

Tänään työvuoroni alkaa vasta klo 17 ja liikun partioautossa 01 asti yöllä. Mitähän uusi, tuleva työvuoro pitääkään sisällään?

Päiväpiiriä

Maanantain vapaapäivän jälkeen olikin vuorossa siirtyminen päiväpiiriauton kyytiin.
Esimiehen lyhyen, mutta ytimekkään selonteon perusteella olin hyvissä ajoin toimistolla ja työkaveriani ei vielä näkynyt paikalla, joten käynnistin jo auton ja tein tarvittavat tarkastukset.
Keväisen kirpakka, mutta aurinkoinen sää oli tiedossa. Täällä voi kyllä päivän aikana kokea kaikki neljä vuodenaikaa, sää saattaa nopestikin muuttua aivan äärilaitaan. Siitäkin syystä mukana tarvitsee aina olla monta vaatekertaa ja parit kengät, sadeasua myöten.
Hetken kuluttua Dave saapuu paikalle ja esittelyt tehtyämme toisillemme hyppäsimme autoon ja vuoromme voi siis alkaa. Kohteet ovat suurinpiirtein samoja, missä jo yöpiirissä kävimmekin.
Ensimmäisenä siis tapaamme yövuorolaiset ja otamme vuoron heiltä vastaan ja tarvittavat allekirjoitukset ja muut paperihommelit. Radioyhteys aktivoitu ja ilmoitimme paikallesaapumisesta.
Dave tarkistaa avaimet ja suljemme ne auton takakontissa olevaan lukittuun säilöön. Minä toimin tänään kirjurina ja Dave kuljettajana. Yövuorolaiset suuntaa kotiin ja me lähdemme ensimmäiseen kohteeseemme. Aamuliikenne on kovimmillaan ja vaikeuksia päästä takaisin tielle. Ihmeekseni Dave hyppää autosta ulos ja kävelee painamaan suojatien ylitysnappia parinkymmenen metrin päässä ja juoksee takaisin autoon. Jonot pysähtyvät ja meillä on pienoinen rako päästä tien yli toiselle kaistalle. Hah, siis näin Irlanissa ! Meille suomalaisille täällä ajamme ' väärällä puolella ', vasemmanpuoleinen liikenne siis.
Ensimmäiseksi kierrämme paikalliset juna-asemat ja parkkihallit. Yövuorohan suoritti jo avauskierrokset. Kaikki kunnossa ja siitä maininta raporttiin. Dave kertoo näin talvikuukausina parkkihalleihin tulevista asunnottomista ja lupaa ei ole siellä oleskella. Vuosien varrella hän on sanojensa mukaan törmännyt mitä ihmeellisimpiin asioihin. Parkkihalleissa kuivatetaan pyykkiä ym. Dave kertoo katsovansa muutamia asioita läpi sormien, antaa ne pyykit siellä kuivaa, jos kerran ketään ei ole näkyvissä. Samaan hengenvetoon antaa infoa Dublinin kodittomien tilanteesta ja kuinka sitä ei olla pystytty hallitsemaan jo vuosia. Hyväntekeväisyysjärjestöt tekevät paljon, mutta tarvittaisiin myös valtiolta apua.
Seuraavaksi suuntaamme yöstä tutulle puistoalueelle, ajamme sisään ja tarkistamme rakennuksen ovet, ikkunat ja ympäristön. Rakennus itsessään kuuluu yksityiselle, mutta ympärillä oleva puistoalue on yleisessä käytössä. Sehän tästä tekeekin mielenkiintoista. Dave lyhentää asiaa ja kertookin, ettemme voi puuttua kenenkään puistoon tulemiseen, vaikka alue on muurien ympäröimä ja portit lukossa, rakosia kun löytyy mistä pääsee sisään. Itse rakennuksen luo ei kenelläkään ole asiaa. Päiväpiiri yhdistyykin tässä kohtaa paikallisvartioksi, koska pitkin päivää tulemme partioimaan tällä aluella muutamia tunteja. Jäämme kohteeseen ja ajelemme puistoa ympäri ja parkkeeraamme rakennuksen kupeeseen.  Ilkivaltaa tehdään paljon jopa päivänaikana.
Juuri meidän päiväpiiriauton tehtäviin kuuluu ottaa radioyhteys lähistöllä oleviin rakennustyömaiden vartijoihin ja iltapäivällä aloittavaan toiseen autoon tällä alueella. Yhteydenotto tunnin välein.
Saamme hälytyssoiton keskukselta, työmaakohteessa oleva vartija on paikalla, joten ilmoitamme hänelle asiasta ja hän tekee tarvittavat toimenpiteet. Päivän kuluessa sama portti hälyttää kolme kertaa ja työmaakohteen vartija pyytääkin meita sitten paikalle, hänellä jo kiireitä muitten tehtäviensä kanssa, eikä ehdi enää tarkistamaan hälytystä kolmatta kertaa. Alueella käy aina kova tuuli, lähellä merenrantaa ja Dave epäileekin tuulen aiheuttavan portin hienoisen liikkumisen. Dave soittaa asiasta ja saa luvan kytkeä silmukan irti. Asia hoidettu ja raportoitu eteenpäin.
Tapaamme toisen päiväpiiriauton, jolle luovutamme muutaman avaimen ja kohteen valvonnan. Esim. juna-asemat ovat nyt heidän valvonnassaan.
Päivä kuluu nopeasti kohteesta toiseen liikkuen ja välillä palaten puistopatrolliin. Päivän mittaan opin uudesta työkaveristani paljon. Hän odottaa mielenkiinnolla tämän kuun lopulla alkavaa moottoripyörätaphtumien käyntiintulemista. Ko tapahtumat järjestetään vapaaehtoisvoimin ja Dave toimii tapahtumissa  järjestyksenvalvojana. Tapahtumissa annetaan ilmaiskoulutuksia esim. tulipalon sammuttamisessa, ensiavussa ym.
http://www.iaem.ie/

Päivän kallistuessa loppuun autamme muutamassa rakennustyömaakohteessa vartijoita sulkemaan paikat ja otamme heiltä avaimet, syystä, että yöpiiriläiset käyvät sitten aamulla avaamassa kohteet.
Ensimmäisen päivän jälkeen olin hieman pää pyörällä, mutta kolme päivää jo antoi rutiinin tuntua ja itsevarmuutta. Dave kiitteli eilen vuoron loputtua saaneensa itselleen helpon päivän.
Eilen sain myöskin itse pyydellä skeittilautapoikia poistumaan ja onnistuihan se! Nuoriso kyseli heti mistä olen kotoisin ja kyseli Davelta ovatko he ottamassa naisvartijoita töihin. Kimi Räikkösen ja Olli Rehnin tunsivat ainakin nämä nuoret, Olli kuulemma puhui Irlannille hyvän sopimuksen Euroopan keskuspankin kanssa ja Olli on ihan pyhimys.

Kolmen päivän jälkeen mietiskelin, miten sujuvasti eri vuorojen välillä avinten ym. vaihto käy ja vuorolaput tulevat allekirjoitetuksi ym. Turha ajo toimistolle ja takaisin jää pois. Esimies käy maanantaina keräämässä ja allekirjoittamassa kaikki. Ohjeet hyvin selvät jokaisessa vuorossa ja pojat tietävät, mitä tekevät. Iloinen asenne ja uteliaisuus Suomea kohtaan tuo enemmän kuin keskustelunaihetta.

Hyvä mennyt viikko ja nyt vesisateessa aloittelen viikonlopun viettoa.

Piiri pieni pyörii

Valmistautuminen vkl yöpiiriin alkoi samalla rutiinilla, kuin koto-Suomessakin. Edellisyön lyhyemmät unet, kunnon hikilenkit aamupäivästä ja päivällä syönti yli kylkien ja pitkät, ihanat päikkärit.
Pienoinen kutina vatsanpohjassa ajelin konttorille ja hetken odoteltuani työkaverini saapui paikalle.
Bart, alussa ehkä hieman harvasanainen kaveri, antaa selontekoa, mihin toimiin ryhdytään.
Aloitamme ajoneuvon tarkastuksella ja kirjaamme kilometrit. Työaikaseurantakansio saa myös allekirjoituksemme, avaimet jne. Karttamme ja kansiomme ovat paikoillamme, joten voimme lähteä.
Ensimmäiseksi menemme tapaamaan päiväpiirivuoroa Dublinin pohjoispuolella olevaan kohteeseen.
Allekirjoitamme myös heidän kansioon ottavamme vuoron heiltä vastaan. Pojat kertoivat päivän olleen rauhallisen, paria rakennustyömaalta tullutta hälytystä lukuunottamatta. Kuulumiset vaihdettuamme ja hyvää viikonloppua toivottaen lähdimme tarkastamaan ensimmäisen kohteemme. Kyseessä puistoalueella, ei niinkään ' hyvällä'  alueella oleva historiallisestikin arvokas rakennus, jossa on aloitettu kunnostustyöt. Bart avaa puomit ja portit, sekä ajaa auton alueelle, minä suljen ne takanamme ja lähdemme tekemään kuoritarkastuksen. Kaikki kunnossa, kierrämme alueen ja poistumme. Bart ohjeistaa ja minä kirjaan tapahtumailmoituksen. Ajamme myös saman, mutta laajan alueen takaportille ja tarkistamme lukituksen.
Radiokutsut tapahtuvat puoli yli tasatunnein ja tarkistussoitot kännykkään tasatunnein, eli koko ajan on joku tietoinen olemassaolostamme.
Seuraavaksi suuntaamme parille rakennustyömaalle, ajamme aidatut alueet hiljaisesti ympäri, tarkistamme porttien kiinniolon ja huomioimme poikkeamat. Alueilla on kameravalvonta, mutta ei kovin kattava, Bart näyttääkin paikat, mihin erikoisesti kiinnitämme huomiota. Samalla hän kertoo, kuinka paljon varkauksia täällä vuosien aikana tapahtuu rakennustyömailla. Kiinnitämme huomiota myös ohiajaviin autoihin, tai alueen lähellä oleviin parkkeerattuihin pakettiautoihin.
Yön tunnin kuluvat nopeasti ja poikkeamme huoltoasemalla hakemassa mukaamme kahvit. Huoltsikan ovien ollessa kiinni, myynti tapahtuu pienestä luukusta, isompi luukku kahveille ja pienestä luukusta annamme rahat. Olisi muuten hyvä meillä Suomessakin, tai voihan näitä luukkujuttuja jo ollakin meillä, itse vain en ole niihin pahemmin törmännyt.
Vuorossa toisen piiriauton tapaaminen esikaupunkialueen juna-asemalla , olemme nimittäin hyvin aikataulussa. Pojat partioivat tällä suppeammalla alueella, ilkivaltaa tapahtuu heidän mukaansa paljon. Kysellessäni asioista, kertovat he partioineensa aluetta monta vuotta ja tuntevansa nimeltä suurimman osan alueen ihmisistä. Jotkut paikallisista tulevat antamaan pojille ' tietoa ' rikkeiden tekijöistä ym.
Olenkin unohtanut muuten kertoa, että Irlannissa vartijat eivät saa kantaa voimankäyttövälineitä, heidän ainoa aseensa on kuulemma puhuminen ja sen kyllä olen oppinut huomaamaan!
Matkamme jatkuu ja menemme sulkemaan toisen pienen juna-aseman parkkipaikan ennen palaamista auttamaan aikaisempia kavereita isomman aseman kanssa.
Menemme hissillä alas ja aloitamme liukuovien sulkemisella, Tarkistamme, ettei hallissa ole ketään, muutaman auton vielä ollessa parkissa, ne jäävät sinne aamuun asti ja niitä ei sieltä kukaan mene antamaan keskellä yötä.
Palaamme toisen piiriauton luokse ja aseman tyhjennys alkaa. Nuoriso ei vaikuta kovinkaan tyytyväiseltä, mutta pojat antavat isällisiä neuvoja ja pian askeleet siirtyvät ulosmenoväylälle. Rohkeimmat kyselevät nimeäni ja tottakai huomaavat heti, että olen ' uusi ' kasvo. Annoin myös ' äidillisiä ' ohjeita ja Bart säestää ja naurunremakan saattelemana nuoriso lähtee. Varmistamme, että kaikki ovat poistuneet ja ovet lukkoon ja suuntaamme parkkihalliin. Siellä onkin muutama skeittilautailija ja varmoin ottein vartijapojat huutelevat kavereita nimiltä ja kertovat olevan valomerkin aika. Skeittaajat tulevat heille juttelemaan ja toivottelevat hyvät yöt ja saamme parkkihallin lukkoon.
Hommat hanskassa ja toinen piiri lopettelee vuoroaan ja me jatkamme omaamme. Saamme hälytyksen rakennustyömaalle, meille kerrotaan portti, minne suunnata. Bart tietää ulkomuistista, minä tutkin karttaa ja haluan näin opetella lukemaan mistä kannataa ajaa ja mihin suunnata. Pikkuinen jännitys ilmassa, täytyy myöntää.  Auton jätämme lukittuna kauemmaksi ja kaikki näyttää rauhalliselta. Porttia tarkistellessamme kuulemme vähän matkan päästä haukuntaa, siinä kaikki. Tarkistamme alueen, emmekä löydä hälytyksen aiheuttajaa ja otamme yhteytta keskukseen, Luultavasti kyseessä koira, joka päässyt aidan yli, tai jostain huomaamattomasta raosta sisälle.
Teemme raporttimme tapahtuneesta ja suuntaamme illan ensimmäiseen kohteeseen, kaikki paikoillaan ja poistumme. Partioimme ko olevaa aluetta hieman laajemmalti ja Bart kertoo vain haluavansa lisätä näkyvyyttä, kuten on ohjeistettu. Muutamia ohiajavia takseja, muuten rauhallista.
Yö on suhteellisen kylmä näille leveysasteille, ehkä pari astetta pakkasen puolella ja Bart kertookin sään vaikuttavan hyvin paljon ihmisten liikkumiseen. Naureskelen hänelle nauttivani tästä lumettomasta kevätfiiliksestä, hänen itsensä valittavan kylmyydestä.
Onkin aika suunnata parille pienemmälle rakennustyömaalle, jonka jälkeen lähdemme avaamaan parkkihallit ja vuoromme onkin sitten lopuillaan.
Yö meni yhdessä hujauksessa ja odottelemmekin päiväpiirin tapaamista ja vuoronvaihtoa ja sen jälkeen onkin kotimatka ja pieni happihyppely ja peiton alle.
Lauantaiyö meni samoissa merkeissä, paitsi minä toimin kuljettajana ja Bart kirjasi tapahtumia. Pari hälytystä rakennustyömaalle, samalle missä olin ensimmäisellä viikolla töissä. Toimistorakennuksen takaovi oli jostain syystä laukaissut hälytyksen ja paikkoja tutkiessamme kaikki oli niin kuin piti, ilmoitimme tietenkin asiasta eteenpäin, päiväpiiri sai asiasta myös tiedon. Kaksi kertaa sama hälytys.
Erittäin mielenkiintoinen viikonloppuvuoro.

Olin erityisen ihastunut vartijapoikien kykyyn käsitellä nuorisoa, isoakin joukkoa ja saada heidät kierrettyä pikkusormen ympärille. Siellä heiteltiin ylävitosia ja isällinen asenne oli uskomatonta. Mahtavaa seurata heidän suunsoittoa puolin ja toisin, mitään uhoa ei ollut ilmassa, puhumattakaan mistään kahnauksista.
Hyvä viikonloppuvuoro!

Piirikierrokseen tutustuminen

Torstaiaamuna toimistolle, jossa hyppäsin esimiehen autoon ja aamuruuhkan häntäpäässä lähdimme kiertämään tulevan viikonlopun kohteitani.
Matkalla tapasimme päiväpiiriauton, josta poimimme mukaamme muutamien rakennuskohteiden karttoja ym. Oli helpompi verrata paikan päällä ja nähdä karttoihin merkityt kameroiden ja hälytyslaitteiden sijainnit. Avaimia löytyy iso nippu ja vuoron aloituksessa ne tulee kuitata ja samainen vartija on niistä vastuussa koko vuoronsa ajan.
Piiriautoissa on vuorossa aina kaksi vartijaa, autamme myös vuoroa, joka aloittaa klo 17 ja lopettaa 01.00. Kohteisiimme kuuluu myös esikaupunkialueiden juna-raitiovaunuasemien ja niihin kuuluvien parkkipaikkojen sulkemisia. Kohteita on paljon, asioita yritän tässä tuskaisesti muistaa. Onneksi matkassani on kuitenkin vartijakaveri mukana, joka on samaa piiriä jo muutamia vuosia tehnyt.
Mielenkiinnolla jään odottelemaan viikonlopun yövuoroja.

Vapaapäivällä

Eilinen päivä siis vierähti jo tutuksi tulleella rakennustyömaalla.
Työkaverina oli Gary, jolle hommat ovat enemmän kuin tuttuja. Oli myös hyvä verrata poikien toimintaa ja työskentelyä, viime viikollahan olin toisen kaverin kanssa. Molemmat hoitivat hommansa rutiinilla, maanantaipäivän kaveri ei turhista hermostunut ja teki monta hommaa samaan aikaan. Jaoimmekin päivän mittaan töitä useaan otteeseen ja juttua riitti niin tulevista Irlannin vaaleista, kuin Suomen talvesta ja nastarenkaista. Aamu oli nimittäin himpun verran pakkasen puolella ja tiet osittain liukkaita ja täällähän ei nastoja käytetä.
Päivä oli rauhallisempi verrattuna viime viikkoon, soraa ja sepeliä tuli kuitenkin enemmän kuin aikaisemmin, väliaikaisen tien rakentamisen vuoksi kauemmas rakennustyömaalle.
Alkuiltapäivästä radioyhteytemme katkesi kokonaan ja puhelimemme meni täysin toimettomaksi. Soitto pääpaikalle ja pari tuntia myöhemmin saimme toimivan laitteen paikalle. Väliajalla tarkistussoitot tulivat Garyn omaan puhelimeen.
 Maalariporukka sai erikoisluvan työnjohdolta jatkaa päivää reilun puoli tuntia, joten jäimme piirivartijan kanssa puomille odottelemaan. Kaikkien varmasti poistuttua, toimistojen hälytykset päälle ja portit lukkoon ja poistuimme paikalta.
Kämpille palattuani työnohjaaja soitti ja kysyi olenko suunnitellut tulevaksi viikonlopuksi menoja ja olisiko mahdollista muuttaa vuorojani siten, että lähtisin viikonlopuksi piirivartiointiin. Vuoroon merkitty vartija olikin tullut isäksi aikaisemmin kuin oli laskelmoitu. Tottakai lähden ja tulevien viikkojen varalle kerroin myös olevani valmis joustamaan / vaihtamaan työvuoroja ja aikatauluja. Siitä kiitoksena sain vapaita nyt keskelle viikkoa, mikä vallan mainiosti. Aurinkoista ilmanlaatua luvassa torstaihin asti.
Vapaapäivän ohjelmassa olikin sitten tätä normia, pyykinpesua ja kaupassakäyntiä ja ulkoilua.
Ruoka on täällä himpun verran halvempaa, kuin meillä Suomessa, Vaatteet huomattavasti halvempia ja tänään kauppareissulla mukaani tarttuikin taas jostain kumman syystä vaatetavaraa. Aamiaismakkarat ja pekonit ovat aivan taivaasta, majapaikan isäntä toi minulle sunnuntaiaamuna kennollisen omien kanojen munia. Isännän kanat juoksentelevat vapaana pihamaalla ja yöksi menevät koppiinsa kettuvaaran vuoksi.



Rakennustyömaalle
saavuttaessa tätä taulua on
vaikea olla näkemättä.

www.hsa.ie

Ensimmäinen viikko takana

Rauhallinen lauantaiaamu ja hentoinen vesisade, sekä hyvin nukuttu yö, mitäpä tässä muuta kaipaisikaan.
Loppuviikko menikin sitten rakennustyömaalla. Yhdistetty piiri-paikallisvartiointi ensimmäisellä viikolla ja pikkuhiljaa tässä pääsee maan tavoille.
Tähän mennessä tapaamani työkaverit olleet erittäin ystävällisiä ja tottuneet jo kyselemisiini ja yrittävät selvittää kaiken parhaansa mukaan.
Sovimme työnohjaajani kanssa ensiviikon tapaamisesta työpaikkani turvallisuusasiantuntijan kanssa, joka on valmis selvittämään kanssani lakipykäliä tähän toimintaan liittyen.

Keskiviikkoaamuna tapasin pääkonttorilla työkaverini, jonka perässä sitten ajelin lentokentän läheisyyteen kohteeseeni. Valitsimme pienehköt tiet välttyäksemme ruuhkilta. Liikenne pakkaantuu usein tuntikausiksi Dublinin ympäristössä, moottoritiellä voi joutua olemaan pitkiäkin aikoja.
Kyseessä läpimitaltaan noin 2x2 km oleva massiivinen asuinlähiön rakennustyömaa.
Piirivartiointi hoitaa yölliset kierrokset-ja hälytykset, he myös olivat odottamassa ja aukaisivat meidän paikalle saapuessa portit. Avainten luovutus ja päivämme alkoi.

Päivävuoron ulkokierros ensimmäisenä ohjelmassa,  kuoritarkastus toimistoparakeille ja ovien avaaminen, hälytyslaitteitten päivätilaan kytkentä. Isot työmaakoneet ja kalusto myös aidatuilla alueilla, näitten lukituksien tarkastus ja palaamme ' omaan ' parakkiimme.
Parakkimme on kuitenkin lämmin ja kodikas, tarvittavat kahvinkeittimet, mikrot ym. löytyvät.
Alihankkijoiden kansiot laitamme valmiiksi kirjauksia varten. Kaikkien työmaalle tulevien tarvitsee tulla kauttamme kirjautumaan työvuoroonsa ja myös vuoron päättyessä. Vierailijat, tavarantoimittajat ym. kirjataan erikseen.
Tömaakohteessa olevat puolivalmiit talot tarvitsee kaydä avaamassa ja avaintenhaltija tuleekin puomillemme ja päästämme hänet läpi.
Ensimmäset työntekijät alkavat saapua puomillemme. Työkaverini Billy tunnistaa jo auton perusteella, mihinkä kansioon nimet tulevat. Alueelle on lupa lähteä vasta 07.30 ja tasainen virta autoja valuu puomillemme ja hyvät huomenet ja säätiedotukset kuuluvat useampaan kertaan. Työmiehet laskevat leikkiä keskenään ja kyselevät edellisillan kuulumisista.
Uusien työntekijöiden ollessa kyseessä, he menevät ensin toimiston kautta, josta meille soitetaan, että tarvittavat työturvallisuuspassit ym. ovat kunnossa , kirjataan heidän nimensä ja vasta sitten he tulevat puomillemme.
Tavarantoimittajia voimme päästää alueelle vasta 08.00 jälkeen ja päivän aikana kuorma-autojen virta on lakkaamaton. Kuljettajilta vaadimme nähtäväksi työturvallisuuspassin ja suojakypärät tarvisee olla myös nähtävissä. Billy tuntee suurimman osan myös tavaroiden kuljettajista.
Alueelle emme missään nimessä saa päästää ketään, kenellä ei ole asianomaiset luvat kunnossa. Jos ongelmia ilmenee, olemme radioyhteydessä urakoitsijan aluepäällikköön.
Työtehtäviimme myös kuuluu lähialueen valvominen, ns. silmäetäisyydellä, aitauksien läheisyyteen tunkeutuvilta käymme kyselemässä miten voi olla avuksi, yleensä he haluaisivat ylimääräisiä puisia kuormalavoja tai jopa kuormallisen savimaata. Se ei ikävä kyllä ole mahdollista.
Kiireisenä aikana työntekijoitä voi alueella olla jopa 500 ja tärkeimpänä ovat ihmisten turvallisuus. Toimistolla työskentelee koko ajan turvallisuusvalvojia, ensiapupiste sijaitsee myös alueella.
Iltaisin alue sulkeutuu 18.00 ja kaikkien on oltava silloin poissa. Uloskirjautuminen tapahtuu myös puomiparakissamme. Illan lopuksi laskemme määrät, tuplatarkistamme sisään-ja uloskirjautumiset,
Listat toimitetaan toimistolle.Avaintenhaltija käy lukitsemassa talot ja palauttaa avaimet toimistolle lukittuun kaappiin.
Piirivartiointi saapuu paikalle ja lähtee kiertämään alueen ja luovutamme heille avaimet.

Irlannissa suoritetaan jatkuvaa tehostettua valvontaa rakennustyömailla, liikaa onnettomuuksia on sattunut menneinä vuosina. Ilman esim. asianmukaisia turvakenkiä tai kypärää, sinut poistetaan alueelta heti. Vaikka se kypärä sitten olisikin siellä tuolin päällä, mutta kun se pitäisi olla siellä päässä. Työpäivä on silloin menetetty.

Paljon tuli opittua viimeisen kolmen päivän aikana. Menen alkuviikosta vielä samaan kohteeseen pariksi päivää. Perjantaihin mennessä jopa tunnistin osan ajoneuvoista ja ihmisistä.
Katsellaan sitten lisää.

Perillä Irlannissa

Sunnuntai 14.02.2016

Hei kaikille,
Merja täällä turvallisuusalan työharjoittelussa Irlannissa.
Perille pääsin eilen iltapäivällä, aamun aikainen lento Finnairilla Hki-Dusseldorf ja sieltä lento Aer Linguksella  Dubliniin. Kaveri kyyditsi räntäsateessa Helsinki-Vantaalle ja vielä pikaiset sämpyläkahvit ja sitten menoksi.
Dublinissa harmaa vesisade odottamassa, minua se ei haittaa, mieluummin vesisade kun liukas jääkerros tai lumisade ja pakkasta. Vanha tuttava hakemassa kentältä ja jälleennäkeminen enemmän kuin riemukas. Parin tunnin juttutuokio ja myöhäinen pekoni-makkara aamiainen kaikilla lisukkeilla ja ystäväni kyyditsi minut majapaikkaani.
Asettauduin 15 min ajomatkan päähän tulevan työharjoittelupaikan pääkonttorilta ja yhteyshenkilö Ger soitteli ja sovimme aloittavani maanantaina aamulla 09.00.
Tänään hain auton alleni ja ajoin pääkonttorille varmistaakseni huomisen aamun ja paikan löytymisen, Ruokatarvikkeiden hankinta ja muut tarpeelliset ja iltapäivällä lenkkeily paikallisen Carton House Golf- kentän maisemissa.
Uteliaana odottelen, mitä huominen tuo tullessaan.

Vauhtipäivä-ja yö

No niin, alkaa pikkuhiljaa totttumaan näihin nopeisiin aikataulun vaihdoksiin!
Tutustumispäivänä siis kiersimme kohteita, suurin osa massiivisia rakennuskohteita, joissa suoritamme vartiointia ja sisääntuloportilla tarkastamme kaikkien luvat, urakoitsijat, tavarantoimittajat, työmiehet ym. Siitä opin huomenna enemmän, 12 h työvuoro alkaa aamulla varhain.
Kaunis kiitos vartijalle, joka tulee tapaamaan minua pääkonttorille aamulla ja ajamme peräkkäin näitä pieniä, mutkikkaita teitä kohteelle. Mutta siitä sitten enemmän tulevissa postauksissa.

Viimeöinen yövuoro enemmän kuin mielenkiintoinen!
Täällä käytetään vartiointipalveluja myös viranomaisten pyynnöstä turvaamaan huonostikohdeltujen eläimien huostaanottamista. Eläinten omistajat eivät itse tajua tai halua tajuta tekevänsä väärin ja voivat asennoitua agressivisestikin asiaan. Ajomatkoihin meni runsaasti aikaa, varsinkin tulomatkalla varovaisesti ajaen huonokuntoisen hevosen ollessa vaunussa. Eläinlääkäri tekee tutkimukset ja täyttää tarvittavat paperityöt heidän osaltaan ja asia menee eteenpäin seuraaviin ylempiin asteisiin.
Yövuoron jälkeen ajatukset olivat himpun verran sekaisin ja paras lääke oli lähteä haukkaamaan happea ja rauhoittua luonnon helmassa.

Tutustumispäivä

Päivä kului nopesti kohteisiin ja pykäliin tutustuen. Tulevat työkaverit ottivat hyvin ja uteliaasti vastaan. Irlantilaiset ovat muutenkin tunnettuja ystävällisyydestään ja sosiaalisuudestaan,
Päiväni alkaa uudelleen yöllä 03.00, eli yritettävä tässä saada muutama tunti unta. Matkaamme noin tunnin ajomatkan päähän uuteen kohteeseen,
Siispä palaan kaikkeen tarkemmin huomenna.