Iltapiiriä

No niin, jälleen uusia työkavereita ja uusia kuvioita.
Viimeiset 3 iltaa pienempää piiriä alkaen klo 17 ja loppuen yöllä 01.00.
Moottoritiellä suorastaan tunnelmaa ruuhka-aikana, työmatkaan saa varata 45 min. ehtiäkseen vuoroon, yöllä takaisintullessa kuitenkin tyhjät tiet ja 20 min. ajoaikaa.
Tapaamispaikkana partioauton säilytyspaikka, rautatieaseman kupeessa oleva autotalli. John oli hakenut tallin avaimet päiväpiiriläisiltä ja luovuttaa ne vasta takasin kolme vuoroa tehtyämme. Tallissa seinään upotetussa lukitussa kaapissa on tarvitsemamme avaimet jeeppiin, sekä kohteisiimme. Ajoneuvon tarkistus, vuorolistojen ym. allekirjoitus ja vuoromme voi alkaa.
Autotallin edessä myös puomi tuplalukituksella.
John toimii ensimmäisenä yönä kuljettajana ja minä kirjaan tapahtumia. Pääasiallisesti valvomme lähistöllä sijaitsevia rautatieasemia ja parkkihalleja, myös jo tuttua rakennustyömaata, jossa olin maanantaina. Jokaisessa korttelissa tarkastamme ovet ja ikkunat, suurin osa kauppapaikoista vielä tyhjillään, sillä alue on suhteellisen uusi. Käymme parkkihalleissa kierrokset ja vuorossa rautatieasemat. John kertoo viikolla olevan hiljaisempaa, mutta kertoo myös samalla ettei koskaan voi olla mistään varma ja kaikkeen on varauduttava. Asemilla näkyy töistä palaavia ihmisiä, he parkkeeravat autonsa yleensä rautatieasemille ja loppumatka Dublinin keskustaan taittuu junalla tai ratikalla, bussiyhteydet myös joka asemalta. Yleisesti ottaen kakkialla rauhallista.
Seuraavaksi tarkistamme aluella vielä remontissa olevan hotellin, josta työmiehet-ja naiset ovat poistuneet klo 17. John kertoo  ovien joskus jäävän auki, varsinkin roskakäytävien ovet ja paikalliset tihutyöntekijät tietävät alueen heikot kohdat kuin viisi sormeaan. Ovet olivat hyvin kiinni, mutta yhden varauloskäytävän ovet olivat lukittu ulkoapäin, joten avaamme ne ja suljemme sisältäpäin niinkuin ne kuuluukin. Maininta raporttiin ja John kertookin urakoitsijan suhtautuvan asiaan hyvinkin jyrkästi.
Seuraavaksi tarkistamme rakennustyömaan kaikki portit ja alueen itsessään. Parin lyhyen kadullisen verran on jo valmiita, myytyjä taloja, mutta asukkaat eivät ole vielä muuttaneet sisään, näillä kaduilla tulemme illan aikana pyörimään useasti. John kertoo tunnistavansa lähistöllä jo asuvien autot, mutta kiinnittävänsä huomionsa outoihin autoihin, varsinkin pakettiautoihin. Hän kertoo muutaman kerran törmänneensä viimeisen vuoden aikana murtovarkaisiin, jotka vievät valmiista, tyhjillään olevista taloista jääkaappeja, liesiä, ym. mitkä kuuluvat vakiovarusteisiin. Murtovarkauksissa toimitaan samalla tavalla, kuin meillä Suomessakin, poliisit paikalle, emme mene sisälle sotkemaan jälkiä, ilmoitetaan asiakkaalle ja raportoidaan mahdollisimman tarkasti.
Menemme sulkemaan parkkipaikkoja ja rautatieasemia, suurimpaan kohteeseen saamme yöpartiovartijat mukaamme. Tänä iltana erittäin rauhallista, onhan kyllä kyseessä alkuviikon illat. Rullaovet alas, hissit tarkistettu ja lukitsemme ne, sisäänajoväylille laitamme myös metalliset
' porsaat '. Valot halleista pois ja homma on siinä. Hetken kyselemme yöpartiopojilta heidän kuulumisiaan ja rauhallista myös heidän alueellaan. Pyydämme heitä jäämään alueellemme viideksi minuutksi, jotta voimme käydä hakemassa läheiseltä huoltsikalta kahvit.
Iltamme jatkuu ja ajamme n. tunnin välein kierrokset alueella. Radiokutsut tulevat myös n. tunnin välein. Kaikki kierroksemme raportoidaan tarkasti ja mitä olemme alueella tarkistanut ja nähnyt.
Vuoromme päättyessä ajamme jeepin tallille, vuororaportit allekirjoitetaan, kilometrit kirjataan ja avaimet lukitaan kaappiin. Talli lukkoon ja vuoro on päättynyt.

Kolmen vuoron aikana kaikki lukitukset, portit ja parkkihallit ja asemat kävivät tutuiksi. John raportoi keskiviikkoiltana ja minä toimin kuskina. Vuorot kuluvat tosi nopeasti, sillä tekemistä riitti. Jatkuvaa jeepistä ulos hyppäämistä ja taas ajoa. Tämän iltapiirin tunsin oppivani tähänastisesti nopeimmin, ehkä syystä, että alue oli kooltaan pienempi, emme ota hälytyksiä vastaan, ainoastaan tarvittaessa avustamme toista piiriä ja hommat suhteellisen helppoja, vuorohan on tietysti lyhyempikin.
Kiva tunne, kun parin illan jälkeen työkaverini ja omat askeleet kävivät hyvin yhteen ja nauroimme kyljet kipeänä. Tärkeää, että tulee työkaverin kanssa toimeen, ois aika kauheeta olla monta vuoroo peräkkäin töissä tyypin kanssa, jossain ahtaassa jeepissä ja joka ei puhuisi mitään, opi siinä sitten jotain. Kaikki työkaverit tähän asti ottanut minut hyvin vastaan, tarvitsee kyllä myöntää.
Tänään vielä yöpiiriin ja sitten viikonlopun viettoon.
Jälleen hyvä viikko takana.