Päiväpiiriä

Maanantain vapaapäivän jälkeen olikin vuorossa siirtyminen päiväpiiriauton kyytiin.
Esimiehen lyhyen, mutta ytimekkään selonteon perusteella olin hyvissä ajoin toimistolla ja työkaveriani ei vielä näkynyt paikalla, joten käynnistin jo auton ja tein tarvittavat tarkastukset.
Keväisen kirpakka, mutta aurinkoinen sää oli tiedossa. Täällä voi kyllä päivän aikana kokea kaikki neljä vuodenaikaa, sää saattaa nopestikin muuttua aivan äärilaitaan. Siitäkin syystä mukana tarvitsee aina olla monta vaatekertaa ja parit kengät, sadeasua myöten.
Hetken kuluttua Dave saapuu paikalle ja esittelyt tehtyämme toisillemme hyppäsimme autoon ja vuoromme voi siis alkaa. Kohteet ovat suurinpiirtein samoja, missä jo yöpiirissä kävimmekin.
Ensimmäisenä siis tapaamme yövuorolaiset ja otamme vuoron heiltä vastaan ja tarvittavat allekirjoitukset ja muut paperihommelit. Radioyhteys aktivoitu ja ilmoitimme paikallesaapumisesta.
Dave tarkistaa avaimet ja suljemme ne auton takakontissa olevaan lukittuun säilöön. Minä toimin tänään kirjurina ja Dave kuljettajana. Yövuorolaiset suuntaa kotiin ja me lähdemme ensimmäiseen kohteeseemme. Aamuliikenne on kovimmillaan ja vaikeuksia päästä takaisin tielle. Ihmeekseni Dave hyppää autosta ulos ja kävelee painamaan suojatien ylitysnappia parinkymmenen metrin päässä ja juoksee takaisin autoon. Jonot pysähtyvät ja meillä on pienoinen rako päästä tien yli toiselle kaistalle. Hah, siis näin Irlanissa ! Meille suomalaisille täällä ajamme ' väärällä puolella ', vasemmanpuoleinen liikenne siis.
Ensimmäiseksi kierrämme paikalliset juna-asemat ja parkkihallit. Yövuorohan suoritti jo avauskierrokset. Kaikki kunnossa ja siitä maininta raporttiin. Dave kertoo näin talvikuukausina parkkihalleihin tulevista asunnottomista ja lupaa ei ole siellä oleskella. Vuosien varrella hän on sanojensa mukaan törmännyt mitä ihmeellisimpiin asioihin. Parkkihalleissa kuivatetaan pyykkiä ym. Dave kertoo katsovansa muutamia asioita läpi sormien, antaa ne pyykit siellä kuivaa, jos kerran ketään ei ole näkyvissä. Samaan hengenvetoon antaa infoa Dublinin kodittomien tilanteesta ja kuinka sitä ei olla pystytty hallitsemaan jo vuosia. Hyväntekeväisyysjärjestöt tekevät paljon, mutta tarvittaisiin myös valtiolta apua.
Seuraavaksi suuntaamme yöstä tutulle puistoalueelle, ajamme sisään ja tarkistamme rakennuksen ovet, ikkunat ja ympäristön. Rakennus itsessään kuuluu yksityiselle, mutta ympärillä oleva puistoalue on yleisessä käytössä. Sehän tästä tekeekin mielenkiintoista. Dave lyhentää asiaa ja kertookin, ettemme voi puuttua kenenkään puistoon tulemiseen, vaikka alue on muurien ympäröimä ja portit lukossa, rakosia kun löytyy mistä pääsee sisään. Itse rakennuksen luo ei kenelläkään ole asiaa. Päiväpiiri yhdistyykin tässä kohtaa paikallisvartioksi, koska pitkin päivää tulemme partioimaan tällä aluella muutamia tunteja. Jäämme kohteeseen ja ajelemme puistoa ympäri ja parkkeeraamme rakennuksen kupeeseen.  Ilkivaltaa tehdään paljon jopa päivänaikana.
Juuri meidän päiväpiiriauton tehtäviin kuuluu ottaa radioyhteys lähistöllä oleviin rakennustyömaiden vartijoihin ja iltapäivällä aloittavaan toiseen autoon tällä alueella. Yhteydenotto tunnin välein.
Saamme hälytyssoiton keskukselta, työmaakohteessa oleva vartija on paikalla, joten ilmoitamme hänelle asiasta ja hän tekee tarvittavat toimenpiteet. Päivän kuluessa sama portti hälyttää kolme kertaa ja työmaakohteen vartija pyytääkin meita sitten paikalle, hänellä jo kiireitä muitten tehtäviensä kanssa, eikä ehdi enää tarkistamaan hälytystä kolmatta kertaa. Alueella käy aina kova tuuli, lähellä merenrantaa ja Dave epäileekin tuulen aiheuttavan portin hienoisen liikkumisen. Dave soittaa asiasta ja saa luvan kytkeä silmukan irti. Asia hoidettu ja raportoitu eteenpäin.
Tapaamme toisen päiväpiiriauton, jolle luovutamme muutaman avaimen ja kohteen valvonnan. Esim. juna-asemat ovat nyt heidän valvonnassaan.
Päivä kuluu nopeasti kohteesta toiseen liikkuen ja välillä palaten puistopatrolliin. Päivän mittaan opin uudesta työkaveristani paljon. Hän odottaa mielenkiinnolla tämän kuun lopulla alkavaa moottoripyörätaphtumien käyntiintulemista. Ko tapahtumat järjestetään vapaaehtoisvoimin ja Dave toimii tapahtumissa  järjestyksenvalvojana. Tapahtumissa annetaan ilmaiskoulutuksia esim. tulipalon sammuttamisessa, ensiavussa ym.
http://www.iaem.ie/

Päivän kallistuessa loppuun autamme muutamassa rakennustyömaakohteessa vartijoita sulkemaan paikat ja otamme heiltä avaimet, syystä, että yöpiiriläiset käyvät sitten aamulla avaamassa kohteet.
Ensimmäisen päivän jälkeen olin hieman pää pyörällä, mutta kolme päivää jo antoi rutiinin tuntua ja itsevarmuutta. Dave kiitteli eilen vuoron loputtua saaneensa itselleen helpon päivän.
Eilen sain myöskin itse pyydellä skeittilautapoikia poistumaan ja onnistuihan se! Nuoriso kyseli heti mistä olen kotoisin ja kyseli Davelta ovatko he ottamassa naisvartijoita töihin. Kimi Räikkösen ja Olli Rehnin tunsivat ainakin nämä nuoret, Olli kuulemma puhui Irlannille hyvän sopimuksen Euroopan keskuspankin kanssa ja Olli on ihan pyhimys.

Kolmen päivän jälkeen mietiskelin, miten sujuvasti eri vuorojen välillä avinten ym. vaihto käy ja vuorolaput tulevat allekirjoitetuksi ym. Turha ajo toimistolle ja takaisin jää pois. Esimies käy maanantaina keräämässä ja allekirjoittamassa kaikki. Ohjeet hyvin selvät jokaisessa vuorossa ja pojat tietävät, mitä tekevät. Iloinen asenne ja uteliaisuus Suomea kohtaan tuo enemmän kuin keskustelunaihetta.

Hyvä mennyt viikko ja nyt vesisateessa aloittelen viikonlopun viettoa.