Piiri pieni pyörii

Valmistautuminen vkl yöpiiriin alkoi samalla rutiinilla, kuin koto-Suomessakin. Edellisyön lyhyemmät unet, kunnon hikilenkit aamupäivästä ja päivällä syönti yli kylkien ja pitkät, ihanat päikkärit.
Pienoinen kutina vatsanpohjassa ajelin konttorille ja hetken odoteltuani työkaverini saapui paikalle.
Bart, alussa ehkä hieman harvasanainen kaveri, antaa selontekoa, mihin toimiin ryhdytään.
Aloitamme ajoneuvon tarkastuksella ja kirjaamme kilometrit. Työaikaseurantakansio saa myös allekirjoituksemme, avaimet jne. Karttamme ja kansiomme ovat paikoillamme, joten voimme lähteä.
Ensimmäiseksi menemme tapaamaan päiväpiirivuoroa Dublinin pohjoispuolella olevaan kohteeseen.
Allekirjoitamme myös heidän kansioon ottavamme vuoron heiltä vastaan. Pojat kertoivat päivän olleen rauhallisen, paria rakennustyömaalta tullutta hälytystä lukuunottamatta. Kuulumiset vaihdettuamme ja hyvää viikonloppua toivottaen lähdimme tarkastamaan ensimmäisen kohteemme. Kyseessä puistoalueella, ei niinkään ' hyvällä'  alueella oleva historiallisestikin arvokas rakennus, jossa on aloitettu kunnostustyöt. Bart avaa puomit ja portit, sekä ajaa auton alueelle, minä suljen ne takanamme ja lähdemme tekemään kuoritarkastuksen. Kaikki kunnossa, kierrämme alueen ja poistumme. Bart ohjeistaa ja minä kirjaan tapahtumailmoituksen. Ajamme myös saman, mutta laajan alueen takaportille ja tarkistamme lukituksen.
Radiokutsut tapahtuvat puoli yli tasatunnein ja tarkistussoitot kännykkään tasatunnein, eli koko ajan on joku tietoinen olemassaolostamme.
Seuraavaksi suuntaamme parille rakennustyömaalle, ajamme aidatut alueet hiljaisesti ympäri, tarkistamme porttien kiinniolon ja huomioimme poikkeamat. Alueilla on kameravalvonta, mutta ei kovin kattava, Bart näyttääkin paikat, mihin erikoisesti kiinnitämme huomiota. Samalla hän kertoo, kuinka paljon varkauksia täällä vuosien aikana tapahtuu rakennustyömailla. Kiinnitämme huomiota myös ohiajaviin autoihin, tai alueen lähellä oleviin parkkeerattuihin pakettiautoihin.
Yön tunnin kuluvat nopeasti ja poikkeamme huoltoasemalla hakemassa mukaamme kahvit. Huoltsikan ovien ollessa kiinni, myynti tapahtuu pienestä luukusta, isompi luukku kahveille ja pienestä luukusta annamme rahat. Olisi muuten hyvä meillä Suomessakin, tai voihan näitä luukkujuttuja jo ollakin meillä, itse vain en ole niihin pahemmin törmännyt.
Vuorossa toisen piiriauton tapaaminen esikaupunkialueen juna-asemalla , olemme nimittäin hyvin aikataulussa. Pojat partioivat tällä suppeammalla alueella, ilkivaltaa tapahtuu heidän mukaansa paljon. Kysellessäni asioista, kertovat he partioineensa aluetta monta vuotta ja tuntevansa nimeltä suurimman osan alueen ihmisistä. Jotkut paikallisista tulevat antamaan pojille ' tietoa ' rikkeiden tekijöistä ym.
Olenkin unohtanut muuten kertoa, että Irlannissa vartijat eivät saa kantaa voimankäyttövälineitä, heidän ainoa aseensa on kuulemma puhuminen ja sen kyllä olen oppinut huomaamaan!
Matkamme jatkuu ja menemme sulkemaan toisen pienen juna-aseman parkkipaikan ennen palaamista auttamaan aikaisempia kavereita isomman aseman kanssa.
Menemme hissillä alas ja aloitamme liukuovien sulkemisella, Tarkistamme, ettei hallissa ole ketään, muutaman auton vielä ollessa parkissa, ne jäävät sinne aamuun asti ja niitä ei sieltä kukaan mene antamaan keskellä yötä.
Palaamme toisen piiriauton luokse ja aseman tyhjennys alkaa. Nuoriso ei vaikuta kovinkaan tyytyväiseltä, mutta pojat antavat isällisiä neuvoja ja pian askeleet siirtyvät ulosmenoväylälle. Rohkeimmat kyselevät nimeäni ja tottakai huomaavat heti, että olen ' uusi ' kasvo. Annoin myös ' äidillisiä ' ohjeita ja Bart säestää ja naurunremakan saattelemana nuoriso lähtee. Varmistamme, että kaikki ovat poistuneet ja ovet lukkoon ja suuntaamme parkkihalliin. Siellä onkin muutama skeittilautailija ja varmoin ottein vartijapojat huutelevat kavereita nimiltä ja kertovat olevan valomerkin aika. Skeittaajat tulevat heille juttelemaan ja toivottelevat hyvät yöt ja saamme parkkihallin lukkoon.
Hommat hanskassa ja toinen piiri lopettelee vuoroaan ja me jatkamme omaamme. Saamme hälytyksen rakennustyömaalle, meille kerrotaan portti, minne suunnata. Bart tietää ulkomuistista, minä tutkin karttaa ja haluan näin opetella lukemaan mistä kannataa ajaa ja mihin suunnata. Pikkuinen jännitys ilmassa, täytyy myöntää.  Auton jätämme lukittuna kauemmaksi ja kaikki näyttää rauhalliselta. Porttia tarkistellessamme kuulemme vähän matkan päästä haukuntaa, siinä kaikki. Tarkistamme alueen, emmekä löydä hälytyksen aiheuttajaa ja otamme yhteytta keskukseen, Luultavasti kyseessä koira, joka päässyt aidan yli, tai jostain huomaamattomasta raosta sisälle.
Teemme raporttimme tapahtuneesta ja suuntaamme illan ensimmäiseen kohteeseen, kaikki paikoillaan ja poistumme. Partioimme ko olevaa aluetta hieman laajemmalti ja Bart kertoo vain haluavansa lisätä näkyvyyttä, kuten on ohjeistettu. Muutamia ohiajavia takseja, muuten rauhallista.
Yö on suhteellisen kylmä näille leveysasteille, ehkä pari astetta pakkasen puolella ja Bart kertookin sään vaikuttavan hyvin paljon ihmisten liikkumiseen. Naureskelen hänelle nauttivani tästä lumettomasta kevätfiiliksestä, hänen itsensä valittavan kylmyydestä.
Onkin aika suunnata parille pienemmälle rakennustyömaalle, jonka jälkeen lähdemme avaamaan parkkihallit ja vuoromme onkin sitten lopuillaan.
Yö meni yhdessä hujauksessa ja odottelemmekin päiväpiirin tapaamista ja vuoronvaihtoa ja sen jälkeen onkin kotimatka ja pieni happihyppely ja peiton alle.
Lauantaiyö meni samoissa merkeissä, paitsi minä toimin kuljettajana ja Bart kirjasi tapahtumia. Pari hälytystä rakennustyömaalle, samalle missä olin ensimmäisellä viikolla töissä. Toimistorakennuksen takaovi oli jostain syystä laukaissut hälytyksen ja paikkoja tutkiessamme kaikki oli niin kuin piti, ilmoitimme tietenkin asiasta eteenpäin, päiväpiiri sai asiasta myös tiedon. Kaksi kertaa sama hälytys.
Erittäin mielenkiintoinen viikonloppuvuoro.

Olin erityisen ihastunut vartijapoikien kykyyn käsitellä nuorisoa, isoakin joukkoa ja saada heidät kierrettyä pikkusormen ympärille. Siellä heiteltiin ylävitosia ja isällinen asenne oli uskomatonta. Mahtavaa seurata heidän suunsoittoa puolin ja toisin, mitään uhoa ei ollut ilmassa, puhumattakaan mistään kahnauksista.
Hyvä viikonloppuvuoro!