Keväisen kaunista

Perjantai-iltana lähdin yövuoroon, joka kävi jo tutuksi aikaisemmin. Hommat palautuivat hyvin mieleeni ja työkaverina toimi Jason. Minä toimin kuljettana ja olin jo hyvissä ajoin toimistolla laittamassa ajoneuvoamme valmiiksi. Pientä perjantai-illan ruuhkaa moottoritiellä, mutta saavuimme ajoissa tapaamaan päiväpiiriä, jotka luovuttivat tarvitsemamme avaimet ja allekirjoitimme ottavamme vuoron heiltä vastaan. Päivä oli heillä kulunut rauhallisesti, ainoastaan puhjennut rengas, jonka he olivat vaihtaneet. Piiriautoissamme on aina kaksi vararengasta, syystä, että ajamme myös rakennustyömailla ja siellähän sitä tavaraa on vaikka minkälaista joka puolella. Toimistomme vieressä on verstas, missä ajoneuvomme huolletaan ja korjataan tarvittaessa.
Käymme ensimmäiset kohteemme läpi, lukitukset ym kaikki kunnossa. Ylimääräisenä kohteena tämän viikonlopun aikana on myös läheisellä rakennustyömaalla valmistuneet ' näyttelytalot ', jotka ovat yleisölle auki la-su. Siispä suuntaamme seuraavaksi sinne. Tarkistamme ovet ja ikkunat, sekä kyseisen alueen. Huutelen Jasonin paikalle, sillä aita on parista kohtaa taivutettu ja mahduin siitä itsekin läpi. Tuplatarkastamme alueen, jonka havaitsemme tyhjäksi ja kaikki on niin kuin pitääkin ja haemme hätäensiavuksi nippusiteitä autosta ja korjaamme aidan niillä. Pimeässä aita sitten näyttääkin kokonaiselta. Ilmoitamme asiasta eteenpäin ja korjaustoimenpiteet tullaan suorittamaan aamulla alueen työporukan puolesta. Jason epäilee pikkupoikien olleen asialla, rakennustyömaa kun on niin mielenkiintoinen paikka, mutta lapset eivät itse ymmärrä vaaraa, mihin saattavat siellä joutua.
Yö kuluu rauhallisesti, käymme auttamassa iltapiiriä suuremman aseman kiinnilaittamisessa ja vaikka kyseessä perjantai-ilta, kaikkialla rauhallista. Tulemmekin siihen tulokseen, että asuinlähiöt hiljenevät lämpimien kevätsäiden tullessa ja nuoriso suuntaakin aikaa viettämään Dublinin keskustaan.
Aika kuluu huomaamatta ja emme saa yhtäkään hälytystä, vihjailenkin työkaverilleni, onko tyyntä myrskyn edellä. Jatkamme tarkistuksia ja kierroksiamme ja aamupiiri jo soitteleekin olevansa matkalla. Avaimet ja lappuset ja hyvänpäivän toivotukset vaihtuvat ja pian olemmekin kotimatkalla. Kirkas ja kaunis päivä tulossa ja tuntuukin synnilliseltä mennä nukkumaan. Hyvä yövuoro.

Maanantai olikin päiväpiiriä samaisella alueella ja perjantaisen työkaverin kanssa. Suurimman osan päivästä partioimme jo aikaisemmin mainitsemassani puistoalueella historiallisen rakennuskohteen kupeessa. Aurinkoinen, kaunis maanantaipäivä. Kävimme myös rakennuksen sisätiloissa työmaaporukan esimiehen johdolla. Hän kertoi työn edistymisestä ja halusi osoittaa tulevan viikon ' heikot ' kohdat, jotka tarvitsevat erityistä huomioita. Raportoimme asiat tarkasti ja soitimme myös esimiehellemme, joka hoitaa asian eteenpäin meidän kaikkien vartijoiden tietoon ja päivittää kohdeohjeet näiltä osin.

Viikkojen kuluessa olen huomannut itse ottavani enemmän kantaa tiettyihi asioihin ja ilmaisevani mielipiteitäni voimakkaammin. Alussa kuuntelin sujuvasti ja yritin päästä hommiin sisälle ja tietysti tärkeintä, oppia tuntemaan työkavereitani ja heidän tapojaan työskennellä. Ollessani ainoana naispuolisena vartijana täällä, poikien on ehkä ollut vaikeaa tottua tähän. Muutama työkaveri tullut sanomaan, että heidän mielestään olisi hyvä, jos he jatkossakin saisivat naispuolisia vartijoita. Pyysinkin heitä juttelemaan esimiehilleen tästä, ei minulle. Mutta hyvä homma, jos olen antanut hyvää esimerkkiä.

Lisänä pari kuvaa, keväistä sellaista.