Uusi viikko alkamassa

Viikonloppu hujahti ohitse huomaamatta, ruokavarastojen täydennystä ja pyykkäämistä ja ulkoilemista. Lauantaina lupauduin auttamaan majapaikan isäntäperhettä kunnostamaan pihaa ja kärräämään ja levittämään sepeliä. Olimme onnekkaita sään mukaan, pieni vesi-raekuuro koko päivänä ja saimme suurimman osan sepeliä levitettyä. Perheen lapset, punatukkaiset villikot nauttivat kottikärryssä istumisesta, olivat kuulemma sitten illalla nukahtaneet alta aikayksikön ja unta riittänyt kellon ympäri.Sunnuntaina kyllä tiesi tehneensä, käsivarret kankeina ja jalat tönkkönä, mutta eipä se ruumiillinen työ koskaan haitaksi ole.
Maanantaina suuntasin pienemmälle, mutta hyvinkin kiireiselle rakennustyömaalle. Työkaverina toimi Mark, joka on viime kesästä asti toiminut siellä vakituisesti. Pienoinen jännitys aamulla, kuinka paha liikenne moottoritiellä voi olla. Lähdin varaamalla runsaasti aikaa jo syystä, että oltiin pari astetta pakkasen puolella ja tiet osittain liukkaita. Täällä ei ole talvirenkaita ja sen harvan kerran, jos lunta sataa, koko maa on kaaoksessa. Koulut ja jopa työpaikat sulkevat ovensa ja liikenne sekaisin.
Suuntasin pohjois-Dublinin puolelle, kehätietä pohjoiseen ja liikenne oli rauhallista. Lähellä kohdetta kurvailin vielä huoltsikalle hakemaan mukillisen kahvia ja tapasin Mark'in rakennustyömaan portilla.
Parkkeerasimme kulkuneuvomme niille tarkasti osoitettuun paikkaan ja suuntasimme ' portinvartijan' parakkiin. Mark opasti samalla, kun työmiehiä alkoi saapumaan paikalle ja  kirjautumaan sisälle.
Sama rutiini, kuin jo ensimmäisellä viikolla olevassa suuremmassa kohteessa, missä olin muutaman päivän. Mark järjesteli edellisviikon listoja ja minä vastaanotin ihmisiä.
Maalariporukassa olikin uusi työntekijä, jonka nimeä ei ollut listoilla ja häntä ei voida päästää alueelle ilman perehdytystä. Soitto toimistolle asiasta vastaavalle henkilölle joka hoitaa homman ja vasta sen jälkeen luvan voi antaa. Mark kertoo viime viikolla alueelle tehdystä ' ratsauksesta ' urakoitsijan toimesta ja kahden henkilön poistamisesta alueelta kesken päivän. Pojilla ei ollut turvakenkiä, jolloinka työpäivä oli loppunut siihen paikkaan.
Maansiirtokoneet ja kuorma-autot valuvat alueelle tasaisena virtana. Urakoitsijalla on lähistöllä massiivinen hallirakennelma, missä työkoneet ovat lukituksessa öiseen aikaan ja viikonloppuisin. Vartioinnista huolimatta koneet kuulemma ' kävelisivät ' ulos alta aikayksikön, jos ne jätettäisiin työmaalle. Minun hommanani on pysäyttää ulkoa tulevat kuorma-autot ja kirjata tiedot alas, sekä pyytää nähtäväksi työturvallisuuspassi. Yksi kuljettajista kertoo unohtaneensa kortin kotiinsa, joten emme voi päästää häntä alueelle. Pientä kiukkua ilmassa, mutta kuljettajan ei auta  kuin soittaa perheenjäsenelle tuomaan hänen korttinsa. Jos päästäisimme alueelle em. kuljettajan ja ' ratsaus ' olisi käynnissä, me vartijat saisimme enmmän kuin todennäköistä lähteä samoilta jalansijoilta ja kuljettajaa kohtaisi tuhansien eurojen henkilökohtaiset sakot, sekä kuljettajan työnantajaa seuraisi ankara sakkovaatimus.
Suurimman osan päivää olemme siis parakkimme ulkopuolella, sillä liikenne on jatkuvaa. Pidämme vuorotellen kahvitauot ym. ja päivä kuluu huomaamatta. Muutamat ajoneuvot Mark päästää alueelle ilman kirjautumista ja kyseenalaistan häneltä tätä. Mark kertoo heidän olevan itse alueen omistajia, päälliköitä, sekä muuta kermaa. Ilmaisen mielipiteeni asiasta, kuinka nämä päälliköt itse vaativat kaikilta tarvittavat toimenpiteet alueelle tulemisesta ja he itse kieltäytyvät kirjautumasta sisälle. Mark on asiasta samaa mielta ja kertoo asian vain olevan yksi niistä, mihin ei puututa. Päätämmekin kokeilla kepillä jäätä ja tarjoudun koekaniiniksi. Iltapäivän tunteina Mark tunnistaa portista tulevan auton ja kertoo auton kuuluvan yhdelle isoimmista pomoista. Samalla Mark jää parakkiimme oven taakse. Minä seison puomilla ja en todellakaan sitä nosta. Menen miehen ikkunan luo ja kysyn hänen alueelle tulemisesta ja pyydän allekirjoitusta. Mies kertoo nimensä joka ei minulle sano mitään ja kerronkin hänelle olevani uusi vartija ja syystä, etten tunne alueellepyrkijöitä, tehtävänäni on pysäyttää kaikki. Mies hymähtää, allekirjoittaa kuitenkin ja kerron vain tekeväni työtäni ja samalla hän kysyy missä Mark on. Kerron Mark'in olevan paikalla, mutta ei parakilla. Kiitän ja nostan puomin ja kaasujalan painavuuden huomioonottaen, päällikkö ei toiminnastani pitänyt. Poistuessaan päällikkö kuitenkin heilauttaa kättään, ettei kai tuo nyt liikaa itseensä ottanut.
Päivä kuluu todella nopeasti ja tunnen ilokseni homman olevan hanskassa. Mark on täsmällinen kaveri ja kiittelen päivän lopussa ohjaamisestani ja toivottavasti vielä teemme hommia yhdessä. Vaihdamme vielä numeroita, jos sattumóisin olenkin yksin kohteessa ja tarvitsen hänen neuvojaan.
Kotimatkalla mietiskelin, miten kohteissa voi ollakaan yksi sääntö muille ja toinen sääntö toisille ja miten se vajaan minuutin pysähtyminen ja nimen raapustaminen voi olla vaikeaa.

Tänään työvuoroni alkaa vasta klo 17 ja liikun partioautossa 01 asti yöllä. Mitähän uusi, tuleva työvuoro pitääkään sisällään?