Piiri pieni pyörii

Valmistautuminen vkl yöpiiriin alkoi samalla rutiinilla, kuin koto-Suomessakin. Edellisyön lyhyemmät unet, kunnon hikilenkit aamupäivästä ja päivällä syönti yli kylkien ja pitkät, ihanat päikkärit.
Pienoinen kutina vatsanpohjassa ajelin konttorille ja hetken odoteltuani työkaverini saapui paikalle.
Bart, alussa ehkä hieman harvasanainen kaveri, antaa selontekoa, mihin toimiin ryhdytään.
Aloitamme ajoneuvon tarkastuksella ja kirjaamme kilometrit. Työaikaseurantakansio saa myös allekirjoituksemme, avaimet jne. Karttamme ja kansiomme ovat paikoillamme, joten voimme lähteä.
Ensimmäiseksi menemme tapaamaan päiväpiirivuoroa Dublinin pohjoispuolella olevaan kohteeseen.
Allekirjoitamme myös heidän kansioon ottavamme vuoron heiltä vastaan. Pojat kertoivat päivän olleen rauhallisen, paria rakennustyömaalta tullutta hälytystä lukuunottamatta. Kuulumiset vaihdettuamme ja hyvää viikonloppua toivottaen lähdimme tarkastamaan ensimmäisen kohteemme. Kyseessä puistoalueella, ei niinkään ' hyvällä'  alueella oleva historiallisestikin arvokas rakennus, jossa on aloitettu kunnostustyöt. Bart avaa puomit ja portit, sekä ajaa auton alueelle, minä suljen ne takanamme ja lähdemme tekemään kuoritarkastuksen. Kaikki kunnossa, kierrämme alueen ja poistumme. Bart ohjeistaa ja minä kirjaan tapahtumailmoituksen. Ajamme myös saman, mutta laajan alueen takaportille ja tarkistamme lukituksen.
Radiokutsut tapahtuvat puoli yli tasatunnein ja tarkistussoitot kännykkään tasatunnein, eli koko ajan on joku tietoinen olemassaolostamme.
Seuraavaksi suuntaamme parille rakennustyömaalle, ajamme aidatut alueet hiljaisesti ympäri, tarkistamme porttien kiinniolon ja huomioimme poikkeamat. Alueilla on kameravalvonta, mutta ei kovin kattava, Bart näyttääkin paikat, mihin erikoisesti kiinnitämme huomiota. Samalla hän kertoo, kuinka paljon varkauksia täällä vuosien aikana tapahtuu rakennustyömailla. Kiinnitämme huomiota myös ohiajaviin autoihin, tai alueen lähellä oleviin parkkeerattuihin pakettiautoihin.
Yön tunnin kuluvat nopeasti ja poikkeamme huoltoasemalla hakemassa mukaamme kahvit. Huoltsikan ovien ollessa kiinni, myynti tapahtuu pienestä luukusta, isompi luukku kahveille ja pienestä luukusta annamme rahat. Olisi muuten hyvä meillä Suomessakin, tai voihan näitä luukkujuttuja jo ollakin meillä, itse vain en ole niihin pahemmin törmännyt.
Vuorossa toisen piiriauton tapaaminen esikaupunkialueen juna-asemalla , olemme nimittäin hyvin aikataulussa. Pojat partioivat tällä suppeammalla alueella, ilkivaltaa tapahtuu heidän mukaansa paljon. Kysellessäni asioista, kertovat he partioineensa aluetta monta vuotta ja tuntevansa nimeltä suurimman osan alueen ihmisistä. Jotkut paikallisista tulevat antamaan pojille ' tietoa ' rikkeiden tekijöistä ym.
Olenkin unohtanut muuten kertoa, että Irlannissa vartijat eivät saa kantaa voimankäyttövälineitä, heidän ainoa aseensa on kuulemma puhuminen ja sen kyllä olen oppinut huomaamaan!
Matkamme jatkuu ja menemme sulkemaan toisen pienen juna-aseman parkkipaikan ennen palaamista auttamaan aikaisempia kavereita isomman aseman kanssa.
Menemme hissillä alas ja aloitamme liukuovien sulkemisella, Tarkistamme, ettei hallissa ole ketään, muutaman auton vielä ollessa parkissa, ne jäävät sinne aamuun asti ja niitä ei sieltä kukaan mene antamaan keskellä yötä.
Palaamme toisen piiriauton luokse ja aseman tyhjennys alkaa. Nuoriso ei vaikuta kovinkaan tyytyväiseltä, mutta pojat antavat isällisiä neuvoja ja pian askeleet siirtyvät ulosmenoväylälle. Rohkeimmat kyselevät nimeäni ja tottakai huomaavat heti, että olen ' uusi ' kasvo. Annoin myös ' äidillisiä ' ohjeita ja Bart säestää ja naurunremakan saattelemana nuoriso lähtee. Varmistamme, että kaikki ovat poistuneet ja ovet lukkoon ja suuntaamme parkkihalliin. Siellä onkin muutama skeittilautailija ja varmoin ottein vartijapojat huutelevat kavereita nimiltä ja kertovat olevan valomerkin aika. Skeittaajat tulevat heille juttelemaan ja toivottelevat hyvät yöt ja saamme parkkihallin lukkoon.
Hommat hanskassa ja toinen piiri lopettelee vuoroaan ja me jatkamme omaamme. Saamme hälytyksen rakennustyömaalle, meille kerrotaan portti, minne suunnata. Bart tietää ulkomuistista, minä tutkin karttaa ja haluan näin opetella lukemaan mistä kannataa ajaa ja mihin suunnata. Pikkuinen jännitys ilmassa, täytyy myöntää.  Auton jätämme lukittuna kauemmaksi ja kaikki näyttää rauhalliselta. Porttia tarkistellessamme kuulemme vähän matkan päästä haukuntaa, siinä kaikki. Tarkistamme alueen, emmekä löydä hälytyksen aiheuttajaa ja otamme yhteytta keskukseen, Luultavasti kyseessä koira, joka päässyt aidan yli, tai jostain huomaamattomasta raosta sisälle.
Teemme raporttimme tapahtuneesta ja suuntaamme illan ensimmäiseen kohteeseen, kaikki paikoillaan ja poistumme. Partioimme ko olevaa aluetta hieman laajemmalti ja Bart kertoo vain haluavansa lisätä näkyvyyttä, kuten on ohjeistettu. Muutamia ohiajavia takseja, muuten rauhallista.
Yö on suhteellisen kylmä näille leveysasteille, ehkä pari astetta pakkasen puolella ja Bart kertookin sään vaikuttavan hyvin paljon ihmisten liikkumiseen. Naureskelen hänelle nauttivani tästä lumettomasta kevätfiiliksestä, hänen itsensä valittavan kylmyydestä.
Onkin aika suunnata parille pienemmälle rakennustyömaalle, jonka jälkeen lähdemme avaamaan parkkihallit ja vuoromme onkin sitten lopuillaan.
Yö meni yhdessä hujauksessa ja odottelemmekin päiväpiirin tapaamista ja vuoronvaihtoa ja sen jälkeen onkin kotimatka ja pieni happihyppely ja peiton alle.
Lauantaiyö meni samoissa merkeissä, paitsi minä toimin kuljettajana ja Bart kirjasi tapahtumia. Pari hälytystä rakennustyömaalle, samalle missä olin ensimmäisellä viikolla töissä. Toimistorakennuksen takaovi oli jostain syystä laukaissut hälytyksen ja paikkoja tutkiessamme kaikki oli niin kuin piti, ilmoitimme tietenkin asiasta eteenpäin, päiväpiiri sai asiasta myös tiedon. Kaksi kertaa sama hälytys.
Erittäin mielenkiintoinen viikonloppuvuoro.

Olin erityisen ihastunut vartijapoikien kykyyn käsitellä nuorisoa, isoakin joukkoa ja saada heidät kierrettyä pikkusormen ympärille. Siellä heiteltiin ylävitosia ja isällinen asenne oli uskomatonta. Mahtavaa seurata heidän suunsoittoa puolin ja toisin, mitään uhoa ei ollut ilmassa, puhumattakaan mistään kahnauksista.
Hyvä viikonloppuvuoro!

Piirikierrokseen tutustuminen

Torstaiaamuna toimistolle, jossa hyppäsin esimiehen autoon ja aamuruuhkan häntäpäässä lähdimme kiertämään tulevan viikonlopun kohteitani.
Matkalla tapasimme päiväpiiriauton, josta poimimme mukaamme muutamien rakennuskohteiden karttoja ym. Oli helpompi verrata paikan päällä ja nähdä karttoihin merkityt kameroiden ja hälytyslaitteiden sijainnit. Avaimia löytyy iso nippu ja vuoron aloituksessa ne tulee kuitata ja samainen vartija on niistä vastuussa koko vuoronsa ajan.
Piiriautoissa on vuorossa aina kaksi vartijaa, autamme myös vuoroa, joka aloittaa klo 17 ja lopettaa 01.00. Kohteisiimme kuuluu myös esikaupunkialueiden juna-raitiovaunuasemien ja niihin kuuluvien parkkipaikkojen sulkemisia. Kohteita on paljon, asioita yritän tässä tuskaisesti muistaa. Onneksi matkassani on kuitenkin vartijakaveri mukana, joka on samaa piiriä jo muutamia vuosia tehnyt.
Mielenkiinnolla jään odottelemaan viikonlopun yövuoroja.

Vapaapäivällä

Eilinen päivä siis vierähti jo tutuksi tulleella rakennustyömaalla.
Työkaverina oli Gary, jolle hommat ovat enemmän kuin tuttuja. Oli myös hyvä verrata poikien toimintaa ja työskentelyä, viime viikollahan olin toisen kaverin kanssa. Molemmat hoitivat hommansa rutiinilla, maanantaipäivän kaveri ei turhista hermostunut ja teki monta hommaa samaan aikaan. Jaoimmekin päivän mittaan töitä useaan otteeseen ja juttua riitti niin tulevista Irlannin vaaleista, kuin Suomen talvesta ja nastarenkaista. Aamu oli nimittäin himpun verran pakkasen puolella ja tiet osittain liukkaita ja täällähän ei nastoja käytetä.
Päivä oli rauhallisempi verrattuna viime viikkoon, soraa ja sepeliä tuli kuitenkin enemmän kuin aikaisemmin, väliaikaisen tien rakentamisen vuoksi kauemmas rakennustyömaalle.
Alkuiltapäivästä radioyhteytemme katkesi kokonaan ja puhelimemme meni täysin toimettomaksi. Soitto pääpaikalle ja pari tuntia myöhemmin saimme toimivan laitteen paikalle. Väliajalla tarkistussoitot tulivat Garyn omaan puhelimeen.
 Maalariporukka sai erikoisluvan työnjohdolta jatkaa päivää reilun puoli tuntia, joten jäimme piirivartijan kanssa puomille odottelemaan. Kaikkien varmasti poistuttua, toimistojen hälytykset päälle ja portit lukkoon ja poistuimme paikalta.
Kämpille palattuani työnohjaaja soitti ja kysyi olenko suunnitellut tulevaksi viikonlopuksi menoja ja olisiko mahdollista muuttaa vuorojani siten, että lähtisin viikonlopuksi piirivartiointiin. Vuoroon merkitty vartija olikin tullut isäksi aikaisemmin kuin oli laskelmoitu. Tottakai lähden ja tulevien viikkojen varalle kerroin myös olevani valmis joustamaan / vaihtamaan työvuoroja ja aikatauluja. Siitä kiitoksena sain vapaita nyt keskelle viikkoa, mikä vallan mainiosti. Aurinkoista ilmanlaatua luvassa torstaihin asti.
Vapaapäivän ohjelmassa olikin sitten tätä normia, pyykinpesua ja kaupassakäyntiä ja ulkoilua.
Ruoka on täällä himpun verran halvempaa, kuin meillä Suomessa, Vaatteet huomattavasti halvempia ja tänään kauppareissulla mukaani tarttuikin taas jostain kumman syystä vaatetavaraa. Aamiaismakkarat ja pekonit ovat aivan taivaasta, majapaikan isäntä toi minulle sunnuntaiaamuna kennollisen omien kanojen munia. Isännän kanat juoksentelevat vapaana pihamaalla ja yöksi menevät koppiinsa kettuvaaran vuoksi.



Rakennustyömaalle
saavuttaessa tätä taulua on
vaikea olla näkemättä.

www.hsa.ie

Ensimmäinen viikko takana

Rauhallinen lauantaiaamu ja hentoinen vesisade, sekä hyvin nukuttu yö, mitäpä tässä muuta kaipaisikaan.
Loppuviikko menikin sitten rakennustyömaalla. Yhdistetty piiri-paikallisvartiointi ensimmäisellä viikolla ja pikkuhiljaa tässä pääsee maan tavoille.
Tähän mennessä tapaamani työkaverit olleet erittäin ystävällisiä ja tottuneet jo kyselemisiini ja yrittävät selvittää kaiken parhaansa mukaan.
Sovimme työnohjaajani kanssa ensiviikon tapaamisesta työpaikkani turvallisuusasiantuntijan kanssa, joka on valmis selvittämään kanssani lakipykäliä tähän toimintaan liittyen.

Keskiviikkoaamuna tapasin pääkonttorilla työkaverini, jonka perässä sitten ajelin lentokentän läheisyyteen kohteeseeni. Valitsimme pienehköt tiet välttyäksemme ruuhkilta. Liikenne pakkaantuu usein tuntikausiksi Dublinin ympäristössä, moottoritiellä voi joutua olemaan pitkiäkin aikoja.
Kyseessä läpimitaltaan noin 2x2 km oleva massiivinen asuinlähiön rakennustyömaa.
Piirivartiointi hoitaa yölliset kierrokset-ja hälytykset, he myös olivat odottamassa ja aukaisivat meidän paikalle saapuessa portit. Avainten luovutus ja päivämme alkoi.

Päivävuoron ulkokierros ensimmäisenä ohjelmassa,  kuoritarkastus toimistoparakeille ja ovien avaaminen, hälytyslaitteitten päivätilaan kytkentä. Isot työmaakoneet ja kalusto myös aidatuilla alueilla, näitten lukituksien tarkastus ja palaamme ' omaan ' parakkiimme.
Parakkimme on kuitenkin lämmin ja kodikas, tarvittavat kahvinkeittimet, mikrot ym. löytyvät.
Alihankkijoiden kansiot laitamme valmiiksi kirjauksia varten. Kaikkien työmaalle tulevien tarvitsee tulla kauttamme kirjautumaan työvuoroonsa ja myös vuoron päättyessä. Vierailijat, tavarantoimittajat ym. kirjataan erikseen.
Tömaakohteessa olevat puolivalmiit talot tarvitsee kaydä avaamassa ja avaintenhaltija tuleekin puomillemme ja päästämme hänet läpi.
Ensimmäset työntekijät alkavat saapua puomillemme. Työkaverini Billy tunnistaa jo auton perusteella, mihinkä kansioon nimet tulevat. Alueelle on lupa lähteä vasta 07.30 ja tasainen virta autoja valuu puomillemme ja hyvät huomenet ja säätiedotukset kuuluvat useampaan kertaan. Työmiehet laskevat leikkiä keskenään ja kyselevät edellisillan kuulumisista.
Uusien työntekijöiden ollessa kyseessä, he menevät ensin toimiston kautta, josta meille soitetaan, että tarvittavat työturvallisuuspassit ym. ovat kunnossa , kirjataan heidän nimensä ja vasta sitten he tulevat puomillemme.
Tavarantoimittajia voimme päästää alueelle vasta 08.00 jälkeen ja päivän aikana kuorma-autojen virta on lakkaamaton. Kuljettajilta vaadimme nähtäväksi työturvallisuuspassin ja suojakypärät tarvisee olla myös nähtävissä. Billy tuntee suurimman osan myös tavaroiden kuljettajista.
Alueelle emme missään nimessä saa päästää ketään, kenellä ei ole asianomaiset luvat kunnossa. Jos ongelmia ilmenee, olemme radioyhteydessä urakoitsijan aluepäällikköön.
Työtehtäviimme myös kuuluu lähialueen valvominen, ns. silmäetäisyydellä, aitauksien läheisyyteen tunkeutuvilta käymme kyselemässä miten voi olla avuksi, yleensä he haluaisivat ylimääräisiä puisia kuormalavoja tai jopa kuormallisen savimaata. Se ei ikävä kyllä ole mahdollista.
Kiireisenä aikana työntekijoitä voi alueella olla jopa 500 ja tärkeimpänä ovat ihmisten turvallisuus. Toimistolla työskentelee koko ajan turvallisuusvalvojia, ensiapupiste sijaitsee myös alueella.
Iltaisin alue sulkeutuu 18.00 ja kaikkien on oltava silloin poissa. Uloskirjautuminen tapahtuu myös puomiparakissamme. Illan lopuksi laskemme määrät, tuplatarkistamme sisään-ja uloskirjautumiset,
Listat toimitetaan toimistolle.Avaintenhaltija käy lukitsemassa talot ja palauttaa avaimet toimistolle lukittuun kaappiin.
Piirivartiointi saapuu paikalle ja lähtee kiertämään alueen ja luovutamme heille avaimet.

Irlannissa suoritetaan jatkuvaa tehostettua valvontaa rakennustyömailla, liikaa onnettomuuksia on sattunut menneinä vuosina. Ilman esim. asianmukaisia turvakenkiä tai kypärää, sinut poistetaan alueelta heti. Vaikka se kypärä sitten olisikin siellä tuolin päällä, mutta kun se pitäisi olla siellä päässä. Työpäivä on silloin menetetty.

Paljon tuli opittua viimeisen kolmen päivän aikana. Menen alkuviikosta vielä samaan kohteeseen pariksi päivää. Perjantaihin mennessä jopa tunnistin osan ajoneuvoista ja ihmisistä.
Katsellaan sitten lisää.

Perillä Irlannissa

Sunnuntai 14.02.2016

Hei kaikille,
Merja täällä turvallisuusalan työharjoittelussa Irlannissa.
Perille pääsin eilen iltapäivällä, aamun aikainen lento Finnairilla Hki-Dusseldorf ja sieltä lento Aer Linguksella  Dubliniin. Kaveri kyyditsi räntäsateessa Helsinki-Vantaalle ja vielä pikaiset sämpyläkahvit ja sitten menoksi.
Dublinissa harmaa vesisade odottamassa, minua se ei haittaa, mieluummin vesisade kun liukas jääkerros tai lumisade ja pakkasta. Vanha tuttava hakemassa kentältä ja jälleennäkeminen enemmän kuin riemukas. Parin tunnin juttutuokio ja myöhäinen pekoni-makkara aamiainen kaikilla lisukkeilla ja ystäväni kyyditsi minut majapaikkaani.
Asettauduin 15 min ajomatkan päähän tulevan työharjoittelupaikan pääkonttorilta ja yhteyshenkilö Ger soitteli ja sovimme aloittavani maanantaina aamulla 09.00.
Tänään hain auton alleni ja ajoin pääkonttorille varmistaakseni huomisen aamun ja paikan löytymisen, Ruokatarvikkeiden hankinta ja muut tarpeelliset ja iltapäivällä lenkkeily paikallisen Carton House Golf- kentän maisemissa.
Uteliaana odottelen, mitä huominen tuo tullessaan.

Vauhtipäivä-ja yö

No niin, alkaa pikkuhiljaa totttumaan näihin nopeisiin aikataulun vaihdoksiin!
Tutustumispäivänä siis kiersimme kohteita, suurin osa massiivisia rakennuskohteita, joissa suoritamme vartiointia ja sisääntuloportilla tarkastamme kaikkien luvat, urakoitsijat, tavarantoimittajat, työmiehet ym. Siitä opin huomenna enemmän, 12 h työvuoro alkaa aamulla varhain.
Kaunis kiitos vartijalle, joka tulee tapaamaan minua pääkonttorille aamulla ja ajamme peräkkäin näitä pieniä, mutkikkaita teitä kohteelle. Mutta siitä sitten enemmän tulevissa postauksissa.

Viimeöinen yövuoro enemmän kuin mielenkiintoinen!
Täällä käytetään vartiointipalveluja myös viranomaisten pyynnöstä turvaamaan huonostikohdeltujen eläimien huostaanottamista. Eläinten omistajat eivät itse tajua tai halua tajuta tekevänsä väärin ja voivat asennoitua agressivisestikin asiaan. Ajomatkoihin meni runsaasti aikaa, varsinkin tulomatkalla varovaisesti ajaen huonokuntoisen hevosen ollessa vaunussa. Eläinlääkäri tekee tutkimukset ja täyttää tarvittavat paperityöt heidän osaltaan ja asia menee eteenpäin seuraaviin ylempiin asteisiin.
Yövuoron jälkeen ajatukset olivat himpun verran sekaisin ja paras lääke oli lähteä haukkaamaan happea ja rauhoittua luonnon helmassa.

Tutustumispäivä

Päivä kului nopesti kohteisiin ja pykäliin tutustuen. Tulevat työkaverit ottivat hyvin ja uteliaasti vastaan. Irlantilaiset ovat muutenkin tunnettuja ystävällisyydestään ja sosiaalisuudestaan,
Päiväni alkaa uudelleen yöllä 03.00, eli yritettävä tässä saada muutama tunti unta. Matkaamme noin tunnin ajomatkan päähän uuteen kohteeseen,
Siispä palaan kaikkeen tarkemmin huomenna.